Yhteistä matkaa Hannun kanssa on nyt takana n. neljä kuukautta, ja tässä ajassa on tullut tehtyä vaikka vallan mitä kyseisen poniherran kanssa! Mutta mitä onkaan tapahtunut, jos vertaa nykyhetkeä ja päivää, jolloin kipusin Hannun selkään ns. ensimmäistä kertaa? Onko suuriakin ihmeitä tapahtunut kun on päässyt ratsastamaan kolmesti viikossa neljän kuukauden ajan?
1. Aluksi touhu oli pelkkää kaahotusta, mahdollisimman kovaa eteenpäin. Ei ollut toivon hiventäkään, että Hannu olisi kuunnellut apuja ollenkaan. Pellolla posotettiin sata lasissa ja suu täynnä kärpäsiä.
2. Luottamus. Aluksi pelkäsin, ihan oikeasti. En uskaltanut mainita asiasta kenellekään, kun Aino ensimmäistä kertaa sysäsi minut Hannun kyytiin. Olin ollut niin kauan ratsastamatta, ja kun olin kuitenkin tuhannet kerrat nähnyt, miten Hannu koetteli lähes jokaista ratsastajaa ties millä tempuilla, olin kauhuissani. Tiesin, ettei Hannu tehnyt muuta kuin jumitteli, potki takasillaan taakse ja ei suostunut menemään eteenpäin, mutta silti pelotti.
Ensimmäisen kerran, kun Jenni sanoi minulle: "Laukkaa vaan sitä mäkeä ylös ja anna vaan ohjaa!", olin kauhusta kalpeana. Päätin kuitenkin, että on pakko yrittää, "ei se Hannu mitään tee". Ja tottahan se oli, Hannu vain nauttii laukkaamisesta hieman reippaammin, kuin ne tuntiponit joilla olin tottunut menemään. Tuona hetkenä tajusin, ettei pelkoon ole aihetta, ei Hannu tee mitään. Siitä lähtien on uskallettu vetää maastossa pitkiä laukkapätkiä ja olen uskaltanut luottaa poniseen. Hannu on myös todella fiksu muuten; selässä uskaltaa tehdä lähes mitä vaan, eikä hepsu sano asiaan mitään :-)
3. Minusta on tullut topakampi. En anna enää periksi Hannulle niin helposti kuin aluksi!
4. Muutoksia on tapahtunut myös Hannussa; lihasta on tullut löllön tilalle mukavasti! Mm. peppu on pyöristynyt ja etupääkin näyttää paremmalta.
5. Olen oppinut siivoamaan karsinat "rutiinilla". Alkuun tuntui kokoajan todella epävarmalta, "onkohan tämä nyt hyvä/kelpaakohan tämä?" Oi kyllä se kelpaa. Aikaakin kuluu huomattavasti vähemmän!
6. Hannu on alkanut kuunnella huomattavasti paremmin ratsastajan apuja, mm. herra jopa asettuu rehellisesti vasemmallekin, joka oli aluksi yhtä tuskaa!
7. Ollaan päästy treenaamaan muutakin kuin vain pellolla kiitämistä :-D Siirtymiset sujuvat huomattavasti sujuvammin, jumeja ei tule enää ja hommat luistaa!
8. Mun kunto on kasvanut paskaa lappaessa ja ratsastaessa!! :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti