Luukku #3 - Lempihevoseni - Hannu Hulttio

r. Hannu Hulttio

s. 1998

Suomenhevonen

Muistan ensimmäiset kerrat, kun lähdin Ainon matkaan tallille, kun hän lähti liikuttamaan silloista ylläpitohevostaan Hannua. Oli talvi 2012. Olin Ainon matkassa oikeastaan vain kuvaajan roolissa, enkä likemmin Hannusta muuten välittänyt, ajattelin sen vain olevan sellainen perus puskasuokki.

sori Aino oli ihan pakko laittaa näitä tähän... :D

Kävin muutamia kertoja viikossa kevään mittaan Ainon mukana kuvailemassa heidän menoaan. Kehityksen Hannussa alkoi kyllä huomata, kun sen liikkumista monesti viikkoon katseli. Ainon ja Hannun välille syntyi luottamussuhde ja heidän touhuilujaan oli kiva seurata. Ja oli myös hienoa huomata, millainen Hannu on; todella fiksu, vaikka me rämäpäät iskettiinkin pulkkaa perään, ratsastettiin kahdestaan ja ties mitä kaikkea tehtiinkään..

Kerran Aino pyysi minua käymään liikuttamassa Hannun, kun ei itse ehtinyt. Eihän siitä kerrasta tullut yhtään mitään; Hannu vei meikäläistä narun päässä kuin märkää rättiä ja silloin päätin, etten kyseisen kaakin kyytiin yksin kiipeä vaikka kirveellä uhattaisi. Päätin suosiolla jättää Hannun liikutukset Ainolle ja itse kulkea vain seuraneitinä mukana. Tosin muutamat kerrat tämän jälkeen kävelin Hannulla loppukäynnit, mutta vain valvovan silmän alla :-D

Kevät kului todella nopeasti ja pian Aino ei enää liikutellutkaan Hannua, sillä edessä hepsulla oli tallin vaihto. Matkaa Hannun luokse olisi kertynyt sen verran reippaasti, ettei sitä ihan hetkessä ison tien varressa mopolla pöristeltykään. 

Seuraavan kerran näinkin Hannua talvella 2012-2013. Uudella tallilla oli upeat pellot, johon pääsi kruisailemaan kunnolla. Kuljin taas muutamaan otteeseen Ainon mukana kuvaajan roolissa. Tallilla käytiin nyt huomattavasti harvemmin kuin aiemmin, johtuen pidemmästä matkasta. 

Syksyllä 2013 kaikki kuitenkin muuttui, ja lopun te taidattekin jo tietää.. :-)

Ohops, tulipa höpöteltyä meidän historiasta.. Ehkä pitäisi kertoa Hannusta enemmänkin?

Hannu on melko hyvätapainen suokkipoika, joka osaa kyllä juksata jokaista. Vekkuliherra on kiltti kuin mikä hoitaessa ja tallissa yleensäkin. Tarhasta hakiessa saa välillä juoksennella pitkiäkin aikoja hepsun perässä, kunnes se tulee luokse :-D Ratsastaessa Hannu on... hmm.. Mitenhän sitä edes kuvailisi.. Hannu ei anna mitään ilmaiseksi. Sillä on oma tahto, jota se tuppaa käyttämään todella usein. Hannu on myös alkanut säikkyä autoja, lenkkeilijöitä ja ties mitä kaikkea tiellä kulkeekaan. En tiedä sitten onko tästä tullut vain paha tapa, vai pelkääkö poninen oikeasti.

Hannu ei ehkä ole "se oikea" minulle, mutta silti tykkään siitä hirveästi enkä todellakaan voisi kuvitellakaan sitä, että lopettaisin Hannuilut. Hannu tuo iloa päiviin ja sille voi höpötellä kaikki murheet eikä se paljon vastaan valittele ♥ Aion jatkaa tätä niin kauan kuin vain mahdollista on! :-)

♥