Taiteilijarenttu ei mitenkään paha oo, yleinen ongelma ettei vaan liiemmin rahaa oo.

Huh, ompa ihana olla taas kotona. Reissaaminen on kivaa, mutta kyllä se kohokohta on kun pääsee omaan kotiin. Tai oikeastaan eilisen kohokohta oli se kun pääsi oman murun viekkuun nukkumaan pitkän ja puuduttavan automatkan jälkeen. Tästä voisin kertoilla teille kohta lisää niin kuin muistakin kuulumisista, kun nyt kerrankin on aikaa olla hetki yksin kera kahvikupposen.

mä en kestä tätä kokoeroo! ainut kuva lauantain heppailuista :)

Viikonloppu olikin hieman normaalista poikkeava. Lauantaina en kyennyt ratsastamaan ollenkaan, sillä kauhea flunssa painoi päälle, joten juoksutin Hannun ja kasasin sille pienen esteen, jota se sai sitten onnessaan pomppia :-) Kyllä huomaa, että Hannu nautti estehyppelyistä! Ja taisi ukkeli vähän riehaantuakin, kun Oltzu sitä villitsi....  Samaisena iltana lähdettiin täydellä autolla Kuopioon juhlimaan meidän 19-vuotiasta Ainoa! (vanhus:-D) Aloiteltiin iltaa eräiden kavereidemme luona ja suunnattiin siitä Onnelaan! Ilta oli mukava, musiikin ja tanssintäytteinen ja melko onnistunut! Jossain vaiheessa itsellä tuli vain raja vastaan katsella niitä tuhannen tumussa olevia hemmoja, joita baarissa liikkui, joten lähdettiin ajelemaan ympäri Kuopiota. Olin siis porukan ainut selväpäinen, koska meneillään on tipaton tammikuu (+ 13 päivää helmikuuta). Olen oikeastaan aika yllättynyt, miten olen pystynyt tähän, mutta toisaalta on kiva huomata, että kyllä sitä kuskillakin hauskaa on ainakin siihen asti, kunnes kolmen jälkeen iskee järkyttävä väsymys ja kiukku. Kotona oltiin sunnuntaiaamuyöllä viiden aikoihin ja ei siinä vaiheessa ehtinyt edes kissaa sanoa, kun silmät jo painuivat kiinni.

väsyä havaittavissa... ainakin taustalla..

Sunnuntai menikin täydellisessä koomassa flunssan ja väsymyksen vuoksi. Jouduttiin lähtemään evakkoon kotoa jo puolen päivän jälkeen, koska meillä oli iltapäivällä taloesittely. Suunnistettiin väsyneinä Oltzun luokse ja aloimme katsoa leffaa. Elokuvan jälkeen tuli jonkin sortin villi päähän pisto, ja päätettiin laittaa koko Oltzun huone uuteen uskoon sillä ajatuksella, että eräälle seinälle iskettäisiin TV ja tietenkin siinä sivussa PS3. Siivoamisessa ei onneksi kauaa mennyt, sillä ei tuo mies mikään himohamstraaja ole, vaikka ensin siltä vaikuttikin! :-D 

Maanantai meni melko tavalliseen tapaan; koulua ja siitä suoraan tallille. Tallilla pakkailtiin Ainon kanssa Vipin viimeisetkin tavarat, laitettiin traileri valmiiksi ja tehtiin tallihommat. Muutama hassu tunti siinä sitten vierähtikin, vaikka koitettiin olla "tosi nopeita". Sovittiin tiistain aikataulut ja lähdettiin kotiin. Myöhemmin illalla Oltzu tulikin vielä nappaamaan minut heille nukkumaan, jotta aamulla olisi lyhyempi matka tallille. 

Tiistai olikin yhtä hulinaa! Kello pärähti jo 4:30 ja ei siinä sitten muu auttanut kuin itsensä ylös kampeaminen. Vaatteet niskaan, kuppi kahvia naamariin, eväät laukkuun ja tallille tasan viideksi. Tehtiin Ainon kanssa aamutalli, jonka jälkeen aloimme laittaa Vippiä kuljetuskuntoon. Kuuden aikoihin laitettiin poninen koppiin ja ajettiin Suonenjoelle. Määränpäässä poni kopista ulos, tavarat omistajalle, tytöt takaisin kyytiin ja matka jatkui! Matkalla katseltiin Aipan kanssa leffaa, syötiin eväitä ja jauhettiin turhaa sheisseä. Perillä Akaalla oltiin kahdeltatoista, niin kuin olimme suunnitelleetkin. Kohteessa menikin huomattavasti pidempi aika kuin olimme suunnitelleet (......) ja kotimatkalle pääsimme vasta puoli viideltä. Oli muuten auto täynnä hymyileviä ihmisiä kun loppujen lopuksi oli hepsu kopissa ja kaikki turvallisesti kotimatkalla! Käytiin siis hakemassa Ainolle uutta harrastekaveria. Tästä saatte varmasti lukea vielä enemmän jossain vaiheessa Ainon blogista, kunnes uuteen kaveriin tehdään paremmin tuttavuutta. :-)

Eilen illalla olin siis nukkumassa vasta kymmenen aikoihin, ja kokonaisuudessaan tallilla tuli vietettyä reilu 15 tuntia. En kiellä, etteikö olisi tänä aamuna ollut vaikea nousta ylös puoli kuudelta, kun piti lähteä heittämään miekkonen duuniin. Huhhuh. Onneksi ehdin tässä kotona vielä löllöillä ennen kuin on kouluun suunnattava kymmeneksi. 

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Ps, Tuomas Kauhanen teki muhun vihdoin vaikutuksen. Se hemmetin "Enkeli" rankutus oli ihan yhtä kuraa, mutta tämä "Pummilla Tallinnaan" on aivan eri maata, kuunnelkaa vaikka! :-)
(kuvastaa muuten pirun hyvin mun elämäntilannetta.... :-D)

Veisin sut treffeille Berliiniin, ja aamiaiselle Pariisiin Beibi lähetään liitään, kiitoradan asfaltti kiiltää Woou, ja me lennettäis New Yorkiin, mentäis Vegasissa naimisiin! Siihen mun pesot ei riitä, mut keksin miten selvitään siitä!

Maailma rullaa paikallaan

..tai oikeastaan ehkä se on vain mun elämä, joka toistaa itseään päivästä toiseen?

Välillä on kyllä todella rentouttavaa, että elämä on näinkin tasaista. Mitään kummallista ei tapahdu ja kaikki on hyvin. Tulevaisuuden suunnitelmat kirkastuvat päivä päivältä, koulujutut rullaavat moitteettomasti kohti valmistumista, vapaa-aikaa on enemmän kuin tarpeeksi, ystävät on ihania samoin kuin oma mies. Mutta silti on kokoajan jonkin asteinen pelko persiissä, että "entäs jos kaikki tämä katoaa?" Mitä sitten tapahtuu?

Olen aina ollut jokseenkin höpsö näiden asioiden suhteen. Ikinä ei saisi elämä olla näin rentoa ja rauhallista. Alan epäillä kaikkea ja kaikkia, jonka seurauksena kaikki kaatuu. Mukava oravanpyörä. Olen onnistunut pilaamaan monia asioita elämässäni vain sillä, että olen "tylsistynyt" kaikkeen ja tahalleni pilannut asioita. Miten saisin nyt muutettua tämän itsessäni? En tahtoisi muuttaa elämässäni juuri nyt mitään. Haluan stressittömän kevään (yo-kirjoituksia ei lasketa!). Opinnäytetyö on tehtynä, kurssit suunnilleen suoritettuina, ellen sitten onnistu tässä kuukauden aikana itselleni hylsyjä haalimaan ja suunnitelmat kesällekin ovat selkeät. Mikä voisi mennä pieleen?

Voisiko joku tulla kopsauttamaan tätä tyttöä palikalla päähän ja kertomaan, että kaikki menee hyvin kunhan en ala itse järjestää itselleni mitään päänvaivaa? :-D 

Jos vain tyytyisin tähän, että käyn joka päivä muutaman hassun tunnin koulussa vähän tekemässä somistuksia, illat vietän joko tallilla tai kotona oman murun kainalossa katsellen Disneyn leffoja ja välillä touhuten kaikkea muuta, kuten leipoen. Olkaapa muuten tästä tytystä ylpeitä; tein viikon sisällä kahdesti muffinsseja! Ensimmäinen erä päätyi lähes kokonaan pikkuveljen ja hänen kaverinsa suihin, mutta tämä eilinen satsi tuli syötyä itse, osa annettua Ainolle synttärilahjaksi (hihhih) ja loput tuotua kokelasappivanhemmille!

Äh, tästä oli alunperin tarkoitus tulla pelkkä tylsä kuulumispostaus, mutta tajusin, että mun elämässä ei kovin kummoisia tapahdu, joten ajattelin avata vähän ajatuksia. Nyt voinkin hyvillä mielin kömpiä peiton alle katsomaan Itse Ilkimystä! :-)

Ps, tykkäättekö te enemmän kuvapainoitteisista vai teksti&kuva- postauksista? Mielipiteitä kehiin kamut! 

Te kysytte, me vastaamme! -vastaukset videolla

Hahaa, tässäpä nämä vastaukset! Melkoisia kysymyksiä esititte ja olen aika ylpeä meistä molemmista, että saatiin lähes kaikkiin vastattua! :-D Selvisikö teille uusia juttuja tästä? 

Ihana lauantai ♥

Ihana sää, ihana mies, onnistuneita kuvia, hyvää ruokaa ja pikainen mökkireissu! Näistä on tämä päivä koottu! Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa mökille hieman pidemmäksi aikaa kuin vain pistäytymään, josko vaikka makkarat paistaisi takkatulen ääressä.. Olen vain niin onnellinen ♥

Hyvää viikonloppua kaikille!

Joskus kun kaikki tuntuu hajoavan käsiin...

...on vain löydettävä toisistaan irronneet palaset ja kiinnitettävä ne yhteen, keinolla millä tahansa.

Tältä minusta tuntuu nyt. Tai ei oikeastaan enää, vielä eilen tuntui. Oli tuntunut jo pidemmän aikaa. Kaikki tuntui hajoavan käsiin. Jokainen asia, joka elämässäni oli ollut loistavasti, ei enää ollutkaan sitä. 

Hannun pakkoloman (liukkaiden pohjien) takia en päässyt ratsastamaan säännöllisesti. Se turhautti minua sekä hevosta. Hannu on sellainen hevonen, joka tarvitsee melko säännöllistä liikuntaa, ei toki joka päiväistä, mutta säännöllistä. Koulutreenien vastapainona maastoilua ja peltoilua. Mutta mitä käy sitten, kun luontoäiti päättää siunata meille totaalisen kurjat kelit? Päivisin sataa vettä, öisin on pakkasta, joka paikka on jäässä. Ei auta muuta kuin köpötellä metsissä ja yrittää ravailla teillä hieman. Hannu keräsi itseensä liikaa energiaa ja minä turhauduin siitä. Kun vihdoin saatiin lunta maahan ja pohjat kuntoon koulutreenit eivät olleet enää mukavia, kun heppa vei kuin märkää lapasta ympäri peltoa.. Tai jos Hannu malttoi keskittyä, se vei tuhottoman paljon aikaa. Päädyinkin sitten enemmän vain menemään hevosen ehdoilla maastoillen ja kevyesti kentällä ratsastaen.

Tänään kuitenkin koin taas pienen "ahaa" -elämyksen. Iskin Ainon Hannun kyytiin aluksi, koska tiesin, että tämä tyttö on paljon rämäpäisempi kuin itse allekirjoittanut.. Suunnattiin pellolle, minä asetuin kameran kanssa aloilleni ja jäin tuijottamaan parivaljakkoa, joka kiiti pitkin peltoa. Aino verkkasi Hannun hyvin, jokaisessa askellajissa. Siirryttiin sitten takaisin kentälle ja minä hyppäsin puikkoihin. Hannu on kentällä aivan kuin eri hevonen! Ja vieläpä kun se oli läpikotaisesti verrytelty! Kentällä homma toimii paljon rauhallisemmin kuin pellolla (eikä ihmekään....). Tein Hannun kanssa ihan perusjuttuja, pysähdyksiä, peruutuksia, siirtymisiä samalla kun Aino neuvoi hieman. Ja ah sitä tunnetta, kun kerrankin homma onnistui oikeasti todella hyvin! Tuntui siltä, kuin olisi löytänyt taas halun harrastaa. :-)

Vaikka Hannun kanssa homma tuntui vielä muutama päivä sitten leviävän käsiin, löysin silti oikean tavan, jolla saan kaiken korjattua; maltti. Minun pitäisi osata olla kärsivällisempi. Ja toinen päätekijöistä, jotka auttoivat tänään; Aino. Mitä mä tekisinkään ilman tuota tyttöstä? Ystävät auttavat aina, mutta vieläpä kun kyseessä on hevosihminen, jonka taitoja ihailen, on ilo saada apua ♥

Toinen asia, joka on tässä jo lähes kaksi viikkoa hiertänyt; Oltzun intti. Se tuntui pilaavan meidän suhteen totaalisesti. Vasta kun oltiin hetki oltu yhdessä, joutui toisesta luopumaan. Onneksi tähän asiaan tulee muutos tänä iltana, sillä nyt loppui tämän tytön inttileskeys! Olen äärimmäisen onnellinen. Toisaalta tuntuu oudolta, kun vasta "tottui" olemaan erossa, niin nyt sitten heti toinen tuleekin takaisin.

Huh, tulipas höpöteltyä ihan muutaman viikon edestä! Viikonloppuna olisi tarkoitus kuvata teille video, jossa vastailemme Ainon kanssa kysymyksiin joita heittelitte Q&A -postaukseen! Muistakaahan jos haluatte seurailla mun elämää "tarkemmin", niin toisesta blogista löytyy päivittäin kuvia ja minut löytää myös Instagramista!

Te kysytte, me vastaamme!

Anonyymi ehdotti minulle, että pitäisi tehdä "Q&A" -postaus Ainon kanssa, ja päätettiin tarttua tuumasta toimeen! Laitettiin tämä pystyyn toiseen blogiin, mutta siellä se ei suosiota vielä saanut joten koitetaanpa tätä kautta! 

Vastaillaan kysymyksiin videolla ja kysymykset meille voi esittää tässä muodossa:

Kysymyksiä voi heittää TÄNNE tai alla olevaan kommenttiboxiin! Vastaillaan sitten kunhan kysymyksiä on sopivan verran, ja videot julkaistaan molempiin blogeihin! :-) 

HOP HOP KYSELEMÄÄN!

Tämän hetken soitetuimmat

Ajattelin koota tässä tylsyydessäni teille tällaisen "soittolistan", josta löytyy ne biisit, joita kuuntelen tällä hetkellä eniten. 

Löytyykö teidän lemppareita listalta? :-)

Jason Derulo - Marry Me

Ellie Goulding - How long will I love you

Sandhja - Hold me 

(ja tähän väliin on pakko mainita; tämän kappaleen myötä voi olla ylpeä suomalaisista!)

Laura Närhi - En mitään, en ketään

Avicii vs. Nicky Romero - I could be the one

Zedd ft. Hayley Williams - Stay the night

Krewella - Alive

DVBBS & Borgeous - Tsunami

Lady GaGa - Sexxx Dreams

Viime päiviltä

Mitään maailmaa mullistavaa ei ole viime aikoina tapahtunut, mutta voisin silti laittaa teidän iloksenne muutamia kuvia tähän kuluneelta viikolta!

Torstaina pääsin koulusta jo 11:15 ja Oltzu tuli hakemaan minut. Suunnattiin kaupan kautta kotiin ja laitettiin ensimmäistä kertaa ruokaa yhdessä! (oli jo korkea aikakin!) Todistin olevani suunnattoman huono kokki ja olisin varmaan onnistunut polttamaan jopa makaroonit pohjaan, jos tämä eräs ei olisi asiasta huomauttanut.. Hups :-D

Kun oltiin saatu syötyä, suunnistettiin yhdessä Hannuilemaan. Tallilla tajusin kenkäni hajonneen, ja sekös aiheutti suunnattoman ilon meissä molemmissa. Onneksi oli toiset kengät mukana, ettei tarvinnut ratsastaa sukkasillaan!

Lauantaina lähdettiin Ainon kanssa Kuopioon elokuviin! Tarkoituksena oli mennä katsomaan Walter Mittyn ihmeellinen elämä, mutta kun saavuttiin paikalle, oli kyseinen elokuva myyty loppuun, muutamaa hajapaikkaa lukuunottamatta. Olisi varmaan kannattanut varata liput etukäteen, heh.. Mutta eipä hätä ollut sittenkään niin paha! Ystävällinen myyjä kertoi meille tiskillä, että Legendat kehässä alkaisi minuutin päästä, joten ehtisimme sinne vielä. Ei muuta kun vauhdilla popparit ja limut mukaan ja leffaan! Elokuva osoittautui aivan loistavaksi, vaikka en olekaan mikään nyrkkeilyn ystävä..

Leffan jälkeen ajeltiin Varkauteen ja loppuilta menikin ajellessa ympäri kaupunkia. Pyörähdettiin myös paikallisessa baarissa, joka on yleensä tupaten täynnä, mutta nyt kun oltaisi haluttu lähteä selvinpäin tanssimaan, baarissa olikin vain kourallinen ihmisiä.. Ei kiitos :-D

Sunnuntaina tehtiin se, mikä oli pakollista; Oltzusta tuli siili! "Justin Bieberistä Eminemiksi", vai miten se Ville sanoikaan... :-)

Vietettiin koko päivä ihan kahdestaan, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Tästä eteenpäin tulee nähtyä vain viikonloppuisin seuraavan puolen vuoden ajan... #inttileski

♥♥

Uuden vuoden lupaukset 2014

Kesäksi kuntoon - Tämä on jokavuotinen projekti, mutta jos nyt vaikka siinä onnistuisi oikeasti! Jos tällä kertaa otan hitaamman tahdin kuin yleensä ja pistän syömiset ja liikkumiset remppaan, niin ehkä tässä onnistutaan! Pari kiloa kuukaudessa olisi sopiva tahti, ja kesäkuussa voikin sitten mennä kunnossa biitsille!

Lopetan turhan vininän ja valituksen - Valitan oikeasti aivan liikaa ihan kaikesta. Jos vain oppisin olemaan hiljaa, koska mulla on kuitenkin asiat paljon paremmin kuin monilla muilla.

Suoritan koulun kunnialla loppuun - Tähän asti on mennyt niin loistavasti, että tätä tahtia on pakko jatkaa loppuun asti!

Annan aikaa niille tärkeimmille eli ystäville - Niinhän se aina menee, kun parisuhteeseen astutaan, jää kaverit "väkisin" taka-alalle, mutta tämän on muututtava! Annan aikaa ystäville, koska tiedän, että he ovat tukena aina, vaikka elämässä tapahtuisi mitä.

Hankin kivan työpaikan kesäksi - tai pidemmäksi aikaa, ken tietää. 

Asetan tavoitteita ratsastuksessa - Haluan kehittää itseäni. Panostan siihen, etten vain humputtele. 

Säästän rahaa omaan asuntoon - Tänä vuonna on jo korkea aika muutta! Iskä on onneksi ollut ihana ja kultainen kun on antanut minun vielä pyöriä täällä nurkissa, mutta nyt kun on (tai siis ihan kohta on) toisen asteen koulutus taskussa, niin onhan se jo korkea aika lentää pesästä ja kokeilla omia siipiä! :-)

Nautin elämästä - Aion nauttia niistä hetkistä, jotka saan viettää rakkaiden ihmisten parissa ja kaikista niistä tyhmistä reissuista, joita tullaan ystävien kanssa tekemään!♥

kuva ei liity oikeestaan mitenkään asiaan, mutta oli silti pakko laittaa :-)

Tänään, 1.1.2014, alkoi minun ja Ainon yhteinen blogiura. Pyöritetään blogia vuoden päivät, lisäillen joka päivä "päivän kuvat". Jos et ole jo käynyt kurkkaamassa, nyt on korkea aika! Blogiin pääset tästä: KUVIEN VUOSI

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!