Ennen kuin täytän 30..

..haluan:

..Matkustaa Australiaan ja rapakon toiselle puolelle - Olisi ihanaa päästä kahteen "kaukaiseen" paikkaan, ennen kuin se on myöhäistä. Näin nuorena olisi ihana lähteä kaveriporukalla jonnekin kauas kotoa, unohtaa murheet ja reivata aamusta iltaan. Australia ja Amerikka ovat aina olleet sellaisia paikkoja, jotka kiinnostavat jotenkin enemmän kuin muut paikat. 

..Hypätä benjihypyn - Vaikka pelkään korkeita paikkoja enemmän kuin norsut hiiriä, niin silti olisi supersiistiä kokea kunnon "adrenaline rush". Okei, ehkä mulle riittää vapaaseen pudotukseen tuo Linnanmäen raketti.. Sielläkin huipulla meinasi taju lähteä, joten saas nähdä uskallanko koskaan hypätä mistään korkealta. Harmi, että järki on kovasti tätä vastaan.

kaikki postauksen kuvat we♥it

..Yllättää jonkun itselle rakkaan ihmisen totaalisesti - Enkä siis tarkoita mitään aamupaloja sänkyyn tai yllärisynttäreitä, vaan sellaista yllätystä, että veisin jonkun ulkomaille tai ostaisin jotain todella kallista lahjaksi. Jotain sellaista, mitä toinen ei koskaan ollut uskonut minun tekevän. Mun kohdalla saattais olla kyllä totaaliyllätys sekin, jos valmistaisin onnistuneen illallisen alkuruuista jälkiruokaan asti, hah.

..Saada lapsen - Niin, no tämä nyt ei paljon selittelyjä kaipaa. Rakastan lapsia, ja viihdyn heidän seurassaan enemmän kuin hyvin ja niin tuntuvat lapsetkin viihtyvän minun kanssa. Vielä ei aika ole kuitenkaan, mutta minun 30-vuotissynttäreihin on onneksi vielä reilusti aikaa..! 

..Viettää omaa prinsessapäivää - Kyllä se oma hömppäpömppä-valkoinen mekko-iso kakku -päivä pitää viettää vielä kun on nuori ja kaunis. (:D) Toisaalta en edes tiedä tahdonko koskaan naimisiin, mutta jos näin hassusti sattuu käymään, olisi tosi kiva, jos se tapahtuisi ennen kuin täytän 30.

..Käydä sukeltamassa koralliriutalla - Oh yes! Snorkkelit päähän, sukellus syvään veteen ja bongaamaan kauniin värisiä kaloja ja upeita kasveja. Olisi aivan mahtavaa päästä kokemaan tällainen elämys.

..Omistaa niin paljon rahaa, ettei tarvitse miettiä ollenkaan mitä ostaa - Tämä nyt on ehkä hieman epärealistinen juttu toteutettavaksi 11 vuodessa, mutta ehkä, ehkä.. Jos se lottovoitto napsahtaisi kohdalle! ;-)

..Hankkia vaatehuoneen - Ja sinne paljon vaatteita! Olen aina ollut "vaatekaappi-ihmisiä", koska vaatehuoneeseen ei ole ollut mahdollisuutta, joten sellainen on saatava. Tahtoisin kävellä huoneeseen sisään ja kun pyörähdän 180 astetta, nään joka puolella vaatteita ja kenkiä. 

..Muuttaa johonkin ihanaan paikkaan, esim. järven tai meren rannalle isoon omakotitaloon - Olisi ihana rakentaa omakotitalo jonnekin upealle alueelle niin, että järven ranta olisi omassa pihassa. Voisin jopa kuvitella muuttavani pois Suomesta, sillä en näkisi siinä minkäänlaista ongelmaa.

..Opetella laittamaan oikeasti hyvää ruokaa - Haha, tällä hetkellä tilanne näyttää harvinaisen heikolta, sillä en oikeasti osaa laittaa lähes mitään. Minulla ei ole koskaan ollut kotona mahdollisuutta kokata, koska sitten pitäisi tehdä koko jengille ruoka. Ei tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta pikkuveljeni on niin nirso, että joutuisi aina tekemään luultavasti kaksi eri ruokaa. Jospa ensi syksynä pääsisi treenailemaan ruuanlaittoa ihan omassa rauhassa!

..Nähdä maailmaa mahdollisimman paljon - Maailmanympärysmatka, äkkilähtöjä, laivamatkoja, pakettimatkoja, interreilaus..... Mitä vain, kunhan nään paljon maailmaa ♥

Yesterday

Vietettiin eilen laatuaikaa pitkästä aikaa serkkuni Milan kanssa. Kuvailtiin, ajeltiin ja kahviteltiin sekä vaihdettiin kuulumisia. Ennen me nähtiin lähes päivittäin, mutta nyt menee monia viikkojakin näkemättä. 

En muuten tiedä, olenko jo tarpeeksi hehkuttanut, mutta AH IHANA KEVÄT ja tuo lämpö ♥ Hurrur, nyt pitää nauttia! 

Tässä nyt tällainen pikapäivitys, saatte vähän makustella kuvia eiliseltä, kun kerrankin osasin jopa sovittaa värejä yhteen, haha! ja sekin tapahtui vahingossa.. Ihanaa viikonjatkoa, nauttikaa auringosta!

Oh, you think you know me well?

Jokin aika sitten sain kommentin "tee postaus susta itestäsi :)", joten nyt ajattelin toteuttaa sellaista. En tiedä, kuinka moni tuttuni tätä blogia lukee ja kuinka moni näistä asioista jo tietää, mutta miten vain. Postauksen tarkoitus on siis selvittää erinäisiä faktoja teille siellä ruudun toisella puolella ja kertoa sellaisia "tätä et tiennyt minusta" -asioita. En halua vetää tähän mitään pintapuolisia juttuja, joten mennään tämmöisellä "syvällisellä" linjalla, jos niin voi edes sanoa.. :-D

Kun minulta kysytään musiikkimaustani tai lempigenreistä, kerron pitäväni kaikesta paitsi oksennushevistä. Mieluiten kuitenkin kuuntelen kaikkia vanhoja ja nostalgisia biisejä, joiden tahtiin on ihana jammailla ja laulaa, mm. tälläkin hetkellä taustalla soi Antti Tuisku. Jepjep, olen ollut fani alusta asti ja olen pirun ylpeä siitä. Vaikka tietty sillon yläasteella piti olla kavereiden kanssa sellaisella "LOL joku Tuisku" -asenteella, niin silti kuuntelin Anttia kotona yksin, hah.

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä laulajana ja niin pidän nykyäänkin. Laulelenkin todella usein ja monissa paikoissa, seurasta riippumatta. Vaikka en olekaan koskaan musiikkia harrastanut millään tavalla, olin silti aina innokkaimpien joukossa laulamassa joulu- ja kevätjuhlissa, ym. Yhdeksännellä luokalla tämä "ahertaminen" sitten palkittiin, kun sain harrastestipendin musiikista. Ihan hauskaa, sillä luulin, että harrastuksiksi lasketaan vain ne vapaa-ajan hommelit, kuten futis tai lätkä.

Idolsin ensimmäisen kauden alkaessa (ollessani 8-vuotias) päätin, että kun ikää napsahtaa mittariin 16 niin tämä tyttö lähtee koelauluihin... Joo, eipä ole vieläkään tullut käytyä siellä enkä ole menossakaan! :-D

Laulamisesta pitäminen on vain lisääntynyt sen vuoksi, että mulla on pirun hyvä sanamuisti! Jos kuulen jonkun biisin kerran, muistan sen luultavasti heti seuraavalla kerralla lähes kokonaan. Monet ovatkin seurassani kysyneet radiota kuunnellessa "Osaatko sä nää kaikki biisit mitkä täällä soi?", -Kyllä osaan.

Pidän itseäni viisaana. En todellakaan siis sellaisena, että muka tietäisin kaikesta kaiken ja enemmän, vaan sellaisena, että tiedän asioista paljon. En ole kirjaviisas, tai mitään sellaista. Pidän itseäni sen verran fiksuna, että pystyn tuhahtelemaan aina "tyhmempien" ihmisten jutuille. Ja kai nyt jotain kertoo myös se, että olen päässyt koulussa näin pitkälle näin hyvillä arvosanoilla lukematta. 

Koulusta puheenollen; tykkään opiskella. Tai en opiskella, mutta oppia uutta. Ymmärrän helposti kuulemani uudet asiat, jonka vuoksi opin kaiken todella nopeasti. Minun ei ole koskaan tarvinnut päntätä, jos olen kuullut asian jo kertaalleen mm. koulussa oppitunnilla. Opin myöskin ratsastamaan todella nopeasti, sillä olin seurannut ratsastustunteja jo vuoden ennen aloittamistani.

Luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen tai asioiden kesken jättäminen. Jos aloitan jonkun asian, vien sen kyllä loppuun asti. Viime aikoina tämä on aiheuttanut minulle itselleni ja läheisilleni harmaita hiuksia, kun en vain malta lopettaa. Nytkin tämä into postailuun on niin kovassa vauhdissa, että saas nähdä tuleeko tälle loppua..

Olen seurustellut vakavasti kolme kertaa ja toivon kovasti ettei nyt enää neljättä kertaa koskaan tarvitsisi. Suhteeni ovat olleet näin nuorelle mielestäni pitkiä (yli vuoden pituisia) ja olen oppinut paljon asioita niiden aikana. Tämän hetkinen suhteeni on kuitenkin opettanut minua eniten. Olen tehnyt ennen virheitä, joita en enää aio toistaa Oltzun kanssa. Ehkä tässä on tullut aikuistuttuakin sen verran, että jatkossa tulee olemaan helpompaa.

Vuodet 2008-2010 olivat ehkä elämäni hankalimmat, pahimmat teinivuodet. Etsin itseäni täysin väärillä tavoilla, kärsin vanhempien riidoista ja koin kokoajan totaalista riittämättömyyttä. Olin ihan ihmeellinen angstitenu, vahingoitin itseäni ja kerjäsin kai sillä jotain hyväksyntää. Onneksi kuitenkin elämääni tulivat eräät ihmiset, jotka muuttivat mun elämän suunnan kasiluokan lopussa, kiitos siitä. :-)

Todella moni ei varmasti tiedä tätä, mutta en ole koskaan edes maistanut tupakkaa. Monilta ihmisiltä saan oudoksuvia katseita kun kerron heille, mutta mitäpäs väliä sillä on. Monet ovat yrittäneet saada minua maistamaan, mutta olen onnistunut pitämään kantani vahvasti. Päätin jo joskus pienenä, etten aio koskaan koittaa, sillä niin monille läheisilleni siitä oli seurannut vain paljon harmia. Nykyään olen ihan fine kaikkien kanssa, jotka tupakoivat, sillä olen huomannut, että lopettaminen on vain itsestä kiinni eikä ketään voi käännyttää.

Uskon, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, enkä sen tähden vihaa ketään. Vaikka en jostakin ihmisestä pitäisi tippaakaan, en silti pysty vihaamaan ketään. Ja tätä piirrettä pidän itsessäni todella hyvänä!

Ja loppuun vielä kevennykseksi; pystyn syömään vaikka litran jäätelöä kerralla! (jota en tosiaan usein tee, kyllä siitä sen verran äklö olo tulee...!) Olen jätskin suhteen ihan mahdoton, ja huvittaakin sitten kuunnella, kun muut puhuvat "Teki tiukkaa syödä tuo B&J-purkki kokonaan" ja minä vain nyökkäilen vieressä kuin ollen samaa mieltä. :-D

Jaiks, tulipa juttuja. Mutta joo, tämän jännemmin en osaa itsestäni kirjoittaa, sillä outoja tapojakin on tullut jo muutamassa postauksessa (?) ja kaikki varmaan mua sen verran blogin kauttakin tuntee, että tällanen mä oon!

Eilinen kuvina

Kuvailin eilen teille tällaisen "päivä kuvina" -hommelin. Olikin vähän erikoisempi lauantai kuin yleensä.

Ps. Pistäkää tää alla oleva biisi soimaan samalla kun skrollaatte alas, tuo kivaa fiilistä!

Aamulla heräsin verhon raosta paistaviin auringon säteisiin yhdeksän aikoihin. Oli ihanaa kun sai vain makailla ja kiemurrella peiton alla ilman minkäänlaista kiirettä ♥ Ps, gotta love tuplaleveetä peittoo! Kun kerrankin sen alla sai nukkua yksin, niin se oli unelmaa! 

Vihdoin sain kammettua itseni sängystä ylös ja laitoin itselleni aamupalaa. Musta on tullut joku appelsiinien suurkuluttaja tässä lähiaikoina, enkä yhtään tiedä mistä se johtuu!

Aamupalan jälkeen hampien pesuun ja odottelemaan isipappaa kotiin, jotta saisin auton ja pääsisin tallille.

Odotellessa selasin ht.nettiä. Sieltä muuten löytyy välillä semmoista syöpää, että oksat pois! Varsinkin siis yleiseltä puolelta, huhhuh.. 

Vihdoin iskä saapui kotiin, joten ei muuta kuin vaatteet vaihtoon ja ulos!

Edellisestä päivästä viisastuneena iskin kumpparit jalkaan. Olin tosiaan perjantaina tennareissa tallilla siinä uskossa, että "joojoo, kyllä siellä on ihan kuiva keli!", mutta toisin kävi. Ei ollut mukavaa olla lätäköissä nilkkoja myöten märillä kangaskengillä, voin kertoo..

Auringossa lämpömittarin lukema kohosi hurjaan kymmeneen asteeseen, mutta oikeasti ulkona oli vain pari astetta lämmintä ja sekin lämpö tuntui katoavan hetkittäin kovan tuulen vuoksi.

Matka tallille kului rutiinilla; radiossa pauhaa Suomipopin parhaat palat ja meitsi rallattaa mukana jokaikisen biisin! Aina kun auto tulee vastaan, on pakko sulkea suunsa, jottei näyttäisi ihan idiootilta, haha!

Tallille päästyä menin räpsimään kuvia hepsuista, jotka paistattelivat päivää. Sainkin tosi kivoja kuvia, kun molemmat olivat kerrankin kiinnostuneet minusta ja mun kamerasta.

Kiinnostus tosin hävisi heti, kun kävin hakemassa päitset ja riimunarut.. Hannu näytti mallia, kuinka juostaan karkuun ja eiköhän kohta poni viilettänyt perässä.....

Hannu vaan irvisteli ja "naureskeli" mulle, kun yritin pyydystää näitä otuksia tarhasta. Loppujen lopuksi sain hepat monen mutkan kautta talliin. Ai kauhia, miten voikaan olla otuksilla näin paljon kevättä rinnassa.. :-D

Heitin Hannulle varusteet niskaan ja suunnattiin pellolle. Juoksutin ukkelin alkuun, koska sillä on ollut tosi kevyt viikko, enkä halunnut kokea rodeoita selässä istuessa. Onneksi teinkin niin, sillä Hannu oli ihan kuriton! Laukkasi ympyrällä ilman pyyntöä tai hoputtamista ties kuinka monta kierrosta putkeen ja välillä kuului hirmuiset vinkaisut vaan ja silloin perä lensi.. Hassu heppa!

15 minuutin juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja treenattiin laukannostoja. Kun nostot sujuivat kivasti, lähdettiin vielä lopuksi rauhalliselle maastolenkille rauhoittumaan.

Naminam kuinka puhtaat suojat olivatkaan maastoilun jälkeen. Ihanaa, kun kevät alkaa vihdoin saapua ja tiet sulavat. Nämä kurakelit eivät vain koskaan oikein muuten nappaa.. Ei muuta kuin harja käteen ja suojia putsaamaan.

Kun olin heittänyt hepat pihalle ja siistinyt Hannun varusteet, aloin tehdä tallihommia.

Karsinoiden siivoamisen jälkeen vielä lakaisin...

..ja kirjoitin vihkoon mitä tänään touhuttiin ja millainen Hannu oli. 

Vielä heipat hepoille ja ajelemaan kotia kohti.

Kotiin päästyäni suuntasin suihkuun ja aloin kehitellä itselleni jotain ruokaa.

♥ iskä oli väsännyt onneksi salaatin jo valmiiksi. Harmitti vain, kun piti nyppiä salaatista oliivit ja sipulit veke.. Nirso mikä nirso.

Ruuan jälkeen päätin olla kerrankin ihana ja tyhjensin astianpesukoneen ja täytin sen. Yleensä en jaksa laittaa tikkua ristiin kotihommien kanssa, mutta nyt oli jotenkin reipas olo!

Kröhöm, omassa huoneessa odottikin sitten seuraava projekti.. Mä en ymmärrä, miten aina päästän huoneen tähän kuntoon ennen kuin alan siivota.... Miksi kaikki pitää jättää lattialle, miksi??

Siivoamisessa menikin melkein pari tuntia, sillä innostuin koluamaan kaapitkin kokonaan. 

Kaapeista löytyi paljon koulukirjoja, jotka pitäisi laittaa myyntiin. Löysin myös tuhottomasti vihkoja ja monisteita, jotka päätyivät suoriltaan saunan uuniin.

Aikani kuluksi lätkin myös kuvat seinälle. Eipä tässäkään kauan mennyt.. Oi miksi en vaan saa mitään koskaan aikaiseksi..

Viiden jälkeen oli pakko ihmistäytyä, sillä edessä oli ensimmäinen iltavuoro! Oli tosi hassua lähteä kuudeksi töihin, kun olen aina ollut vain aamuisin töissä enkä tosiaan ole mikään iltavirkku.

Ilta töissä vierähti oikein mukavasti, kun on parhaat työkaverit! :-) Opin myös paljon uusia asioita, vielä kun muistaisi ensi kerralla miten mikäkin asia tehtiin...

Kotona olin puoli yhdentoista aikoihin. Iskä oli pitänyt saunan lämpimänä, hyvät löylyt sain "mun koulumenestyksellä". :-D Vaikka olinkin saunan jälkeen täysin dead, oli vielä avattava kone ja laitettava kuvablogiin päivän kuva. Puoli kahdeltatoista oli vihdoin kaikki valmista ja sain kaivautua peiton alle ja ummistaa simmut.

Tällainen oli mun lauantai. Mites teidän viikonloppu on kulunut? :-) Kivaa sunnuntaita kaikille!

Matkakuumetta

Näin keväällä, tai yleensäkin loma-aikojen tienoilla huomaa blogeista ja muualtakin somesta, kuinka kaikki tuntuvat haikailevan ulkomaille, jos eivät sinne vielä ole päässeet. No, ajattelin itsekin iskeä oman lusikkani soppaan..

Yleensä kun puhutaan lomamatkoista, kaikille tulee ensimmäisenä mieleen valkoiset hiekkarannat, ihanan sininen meri, lämmin ilma ja aurinko. En voi väittää, että olisin muka joku poikkeus tässä asiassa. Haaveilen tällä hetkellä ulkomaanmatkasta enemmän kuin mistään. Tahtoisin vain lähteä auringon alle viikoksi ja unohtaa kaiken muun. Ainut este matkalle on raha, eikä auta yhtään, että poikaystävä höpöttää kokoajan vitsillä: "Joo lähdetään sinne ja tänne, minä maksan kaiken."

Päätin, että vuoden sisällä on päästävä jonnekin kauemmas kuin Viroon tai Ruotsiin. Tosin tämä haave vaatii paljon töitä, jos sen meinaa toteuttaa. Syksyllä tulee kuitenkin maksettavaksi asunto ja kaikki asuminen, mistä sitä silloin säästää? Tiedä sitä, mutta minä haluan! 

Olen käynyt eläissäni kolmesti kauempana maailmalla kuin juurikin mainitsemissani naapurimaissa. Ensimmäisen ulkomaanmatkan muistikuvat ovat semi-hatarat, sillä taisin olla silloin 9-vuotias. Matkakohteena oli Espanjan Gran Canaria. Seuraavat reissut olivat vuosina 2011 Kreetalle ja 2013 Turkkiin. Kaikki ulkomaanmatkat on toteutettu mummin ja ukin kanssa. Olen onnellinen, että isovanhemmat ovat jaksaneet raahata meitä skidejä mukanansa ulkomaille. ♥ Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tiedän, etteivät isovanhemmat jaksa enää välttämättä viedä meitä lapsenlapsia minnekään lomamatkalle. Matkoja on alettava toteuttaa yksin tai porukassa.

Tällä hetkellä minulle kelpaisi vaikka muutaman päivän reissu Tallinnaan, kunhan seura olisi oikea. Minulle kelpaisi reissu perheen keskenkin, mutta mieluiten lähtisin partypimujen (tiedätte ketä olette♥) tai Oltzun kanssa jonnekin. Risteilylle, road tripille tai vaikka Thaimaahan valkeille hiekoille ja lämpöön köllöttelemään!

viime heinä-elokuun Turkin reissulta :-)

Ehkä on vain maltettava tuskailla lomakuumeessani ja auringon valon puutteessa täällä Suomen puolella. Kyllä se kesä vielä tännekin tulee!

Onko teillä matkakuumetta? Vai oletteko jo päässeet lomailemaan auringon alle tämän talven aikana? :-)

Let it go

Oikein hyvää huomenta teille kaikille! Ajattelin tulla jakamaan teille tän videon; katsokaa ja kuunnelkaa! Aivan uskomaton! Rakastan tätä biisiä jo valmiiksi, ja sitten on vielä keksitty tehdä tällainen cover.. Ja vielä näin upealla toteutuksella, huhhuh mikä taito tällä miehellä!
Ihana piristys aamuun ♥ Kivaa keskiviikkoa kaikille ja tsemppiä kaikille, jotka tänään pähkäilevät salissa edessään pitkän tai lyhyen matikan kirjoituspaperit! :-)

Kirottu vasen kierros

Vietin sunnuntaina oikein mukavan päivän tallilla flunssasta ja päänsärystä välittämättä. Aurinko lämmitti ihanasti, mutta kylmä pohjoistuuli yritti pilata keväisen fiiliksen. Tallihommat tehtyäni hain Hannun ja ponin sisälle. Käytin paljon aikaa Hannun harjailuun, rapsutteluun ja paijailuun, ja päätin samalla, että tästä tulee hyvä päivä vaikka mitä kävisi.

Nakkasin Hannulle varusteet päälle ja suuntasimme pellolle. Otin myös juoksutusliinan mukaan, jotta voisin alkuun vähän katsastaa Hannun menoa, onko ukkeli vauhdikkaalla päällä vai ei. Vajaan vartin juoksutuksen tuloksena täytyi todeta, ettei Hannulla ollut kiire mihinkään, se vain lyllersi ympyrällä omaan tahtiinsa. Heitin juoksutusliinan pois tieltä ja hyppäsin puikkoihin. Annoin Hannun ravailla isoja ympyröitä molempiin vaatimatta siltä oikeastaan mitään. 

Kunnon verryttelyn jälkeen aloin taivutella Hannua ympyröillä ja volteilla, ensin oikeaan kierrokseen. Hannu tuntui ihan ookoolta, ei mikään paras mahdollinen, mutta kuitenkin ihan jees. Pientä punkemista ulospäin oli huomattavissa, mutta ei muuta maata mullistavaa. Järkytyksen kohtasin vasta suuntaa vaihtaessa. Mitä ihmettä on tapahtunut? Hannu suorastaan rynnisti kaikkia apuja karkuun. Ei ollut tietoakaan, että heppa kuuntelisi selässä keikkuvaa ratsastajaa yhtään. Se oikoi kokoajan sisälle eikä suostunut ottamaan vasemman ohjan liikkeitä kuuleviin korviinsa. Olen muuten lähes 100% varma, että mun vasen pohje on kasvanut suuremmaksi kuin oikea, juurikin tämän Hannun ongelman takia, kun sitä saa kokoajan olla tyrkkimässä! :-D

Aikani taisteltua sain Hannuun vähän eloa, se alkoi taipua ihan minimaalisen verran vasemmalle! Aikaisemmin olimme Hannun omistajan kanssa tehneet kovan työn, että olimme saaneet Hannun yhtä hyväksi vasemmalta kuin oikealta, mutta nyt kaikki työ tuntui menneen lähes kokonaan viemäristä tuhatta ja sataa alas.. Ei ole aina näiden karvaisten otusten kanssa helppoa. Tottakai kentällä Hannu keskittyy paremmin ja on silloin myös parempi vasemmallekin, mutta pellolla kaikki äly tuon hevosen aivoista tuntuu katoavan ja tilalle tuppaa vain intoa..

Kävelin välikäynnit ja siirryin tasaisemmalle pellolle, jotta voitaisiin nostaa muutaman kerran laukkaa. Oikeaan kierrokseen laukat nousivat nätisti, mutta mites tämä vasen.... Laukka nousi kaarteessa, mutta heti suoralle uralle päästyä laukan tilalle tuli ex-ravurin ravi. Tämä tapahtui uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Yritin saada ravin erittäin reippaaksi ennen nostoa, mutta silti Hannu hyytyi aina. Tuntui erittäin pahalta, kun en edes saanut vuokrahevosellani laukkaa nousemaan. Olin kuitenkin päättänyt, etten ravaile loppuraveja ennen kuin saadaan edes yksi hyvä nosto vasempaankin kierrokseen. Kauan sitä saikin yrittää, mutta vihdoin ja viimein laukka nousi ja pyöri ponnekkaasti juuri sinne pisteeseen asti minne kuski määräsi, jes! Hyvään fiilikseen oli kiva lopettaa loppuravien ja -käyntien jälkeen. Käveltiin takaisin tallille, heitin Hannulle loimen päälle ja päästettiin molemmat hepsut vielä ulos syömään heiniä. 

Nyt onkin sitten vaan taas alettava jumppailemaan Hannua paljon vasemmalle, jotta tästä ikuisesta ongelmasta päästäisiin eroon (varsinkin tuolla pellolla!!). Eiköhän tässä ajan kanssa selvitä, kun vaan tehdään paljon töitä onnistumisen eteen. :-)