Viikonloppu hurahti taas silmän räpäyksessä ohi (eikö se aina..). En tehnyt mitään kovin erikoista, löllöilin kotona ja Oltzulla, ja olin tallilla! Okei olihan viikonlopussa jotain "spesiaaliakin"; oltiin nimittäin Ainon kanssa Suonenjoella hevosenhoitajina kisoissa! Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun oltiin kisoissa ja molemmilla on käsihevoset, haha!
Palataanpa kuitenkin viime viikon heppailuihin. Keskiviikon ratsastussuunnitelmat menivät täysin pyllylleen, koska tiet olivat jäässä, kenttä lumessa ja Hannulla ei ollut talvitöpöjä alla.. Käytin tilaisuuden hyväksi ja harjailin ponin ja Hannun turvasta hännän päähän kiiltäväksi. Kivaa vaihtelua, vaikka olisinkin halunnut kavuta hepsun kyytiin.
Torstaina tulikin melko kiire ratsastamaan, sillä kengittäjä oli luvannut tulla puoli viiden aikoihin laittamaan Hannun jalkoihin uudet talvikengät. Aikaa ratsastukselle ei jäänyt kuin vaivaiset puoli tuntia, mutta päätin, ettei Hannulle tulee enää yhtään vapaapäivää lisää, sillä tietkin olivat jo sulaneet ja liian monta vapaapäivää peräkkäin = ihan liikaa energiaa. Ja se todistettiin torstaina.. Huhhuh, sanonpahan vaan, että hyvä että selvittiin hengissä. HEI AUTOILIJA, KUN RATSASTAJA NOSTAA KÄTENSÄ YLÖS KUN OLET OHITTAMASSA RATSUKKOA, VOISITKO YSTÄVÄLLISESTI PYSÄYTTÄÄ SEN AUTOSI?!?! Hannu on muutenkin todella epävarma kaikenlaisia liikkuvia kulkuvälineitä kohtaan ja vieläpä ylimääräisellä energialla varustettuna.. Huh :D
Hannun ratsastelun jälkeen suuntasin mummin luokse synttärikahveille. Taas tuli vedettyä enemmän herkkuja kuin laki sallii, mutta kerranhan täällä vain eletään. ;-) Mummin luota lähdinkin suoraan vielä toiselle tallille; oltiin sovittu Ainon kanssa aiemmin päivällä, että lähdetään porukalla (minä, Aino, Emmi ja hepsuina Winski ja Vippi) maneesille. Kamat hevosille päälle, heijastimet ylle ja kävelemään kohti maneesia. Matkasta selvittiin hyvin, vaikka olikin todella pimeää (kello oli jo lähemmäs kahdeksaa..) ja Vippikin käyttäytyi nätisti, vaikka hurjan pelottava alikulkutunneli olikin kaverille oikea pelon paikka.
Muutama kierros taluutellen maneesia ympäri ja sitten vain Vipin kyytiin. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tämä tyttö istui Kimmon maneesissa hevosen selässä! Olen viettänyt kyseisessä maneesissa elämästäni varmasti lähemmäs 50 tuntia, mutta nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun ratsastin siellä. Samalla oli myös ensimmäinen kerta, kun testasin Vippiä. Otin ratsastelun lähinnä humputtelun ja hyvän mielen kannalta, sillä tarkoituksena oli vain verkata Vippi Ainolle. Ratsastin paljon käyntiä ja ravailin jonkin verran. Pakko sanoa, että Vipin ravi on kyllä ainutlaatuista (sitten kun se tahti löytyy!). Äijä puksutteli eteenpäin ja minä nautiskelin kyydistä hymyssä suin. Oikein mukava suokkiherra tämäkin, vaikka aluksi ehkä vähän epäilinkin. Kotiin tallilta selvisin vasta kymmenen jälkeen, mutta oli kyllä mukava päivä!
Perjantaina kävin liikuttamassa Hannun ja voi juku miten se nautti, kun sai päästellä enimmät energiat sisältään pois ensin maastossa ja sitten vielä pellolla! Loppuun rauhoittelin menoa kuitenkin ja taivuttelin Hannua molempiin kierroksiin ja heppa kuunteli oikein kivasti. :)
Tällä viikolla on taas tavalliseen tapaan Hannun liikuttelut ke, to ja pe, saas nähdä mitä keksitään hepsun kanssa!
.jpg)
