Se on ohi nyt

Hassua. Kolme vuotta uurastusta ja nyt se kaikki on ohi. Tällä viikolla juhlitaankin siis sitä! Mutta mennäänpä hetki ajassa taaksepäin..

Aikalailla tasan kolme vuotta sitten tämä tytöntyllerö oli lopettamassa peruskoulua. Muutama päivä oli ysiluokkaa jäljellä, ja silmissä siinsi jo toisen asteen koulutus. Keväällä olin hakenut Kopikseen, ja olin lähes 100-varma sisäänpääsystä, koska tunnetusti Kopikseen pääsi lähes kuka vain millä arvosanoilla tahansa. En tiennyt alasta paljoa p*skaakaan, enkä tiennyt, kiinnostaisiko se edes minua? Kunhan hain kouluun, joka ei ollut lukio. En ollut kiinnostunut mistään alasta, joten päätin koittaa onneani. 

Onni olikin puolellani. Syksyllä 2011 aloitin opiskelut Varkauden Kauppaoppilaitoksessa (jota ei tosin enää tuolla nimellä kutsuta, mutta w/e....). Jottei koulu kävisi liian helpoksi, aloimme Ainon kanssa käydä myös lukiossa tunneilla iltapäivisin, eli aloimme suorittaa kaksoistutkintoa, jossa ihanteellinen lopputulos on ammatti + ylioppilastutkinto. 

Ja kuinka kävikään? Tajusin ammatin tuntuvan suht' omalta vasta toisen vuoden lopulla, en kuitenkaan luovuttanut kesken ennen sitä. Ja tässä mä nyt olen; lakkia vaille valmis yo-merkonomi. Paperit kilahtivat postiluukusta kotiin muutama päivä sitten, vaikka oikeasti ne kuuluisi saada vasta ylihuomenna kevätjuhlassa. Sain kuitenkin työt hoidettua niin nopsasti alta pois, että paperitkin sain ajoissa. Lauantaina onkin sitten luvassa lakkiaiset ja isommat juhlat suvun kesken.

En oikein edes tiedä mitä tulisi ajatella. Kopiksen päättötodistus on lähinnä K3:a täynnä, muutamaa kakkosta lukuunottamatta, ja näyttötodistus on yhtä kolmosta vaille täydellinen. Lukiostakin kirjoitin itseni ulos C:n papereilla. Silti, kaiken tämän uurastuksen, työn ja tuskan jälkeen, tuntuu etten olisi tehnyt mitään. Luulin haastavani itseni todella, kun lähdin tähän hommaan, mutta eipä se loppupeleissä niin hankalaa ollutkaan.

Mutta kuten jo tuossa aiemmin totesin; tällä viikolla on tiedossa juhlia! Keskiviikkona me kaikki, jotka ammattiin valmistumme, vietämme juhlaa Liikuntatalolla. Mila tekee minulle kampauksen keskiviikkona, ja mekko tulee olemaan sama kuin lauantainkin juhlissa. Keskiviikkona en aio pahemmin juhlia, koska aion säästää kaiken energian (ja rahat!) viikonlopuksi, jolloin juhlitaan sitten niin, ettei ole ennen nähty! Ja muutenkin, torstaina on suunnattava Hannan valmistujaisiin, joten keskiviikkona ei saa olla myöhään missään, muuten ei olla seuraavana päivänä edustuskunnossa!

Lauantaina vietetäänkin ylioppilasjuhlia, joihin "kaunistaudutaan" tyttöjen kanssa perjantai-iltana; kynnet kuntoon ja kampauksen testausta. Lakin alle mun tukka laitetaan vain löysälle nutturalle, koska mun mielestä on turha väsätä mitään yltiökummallisia kampauksia, kun simppelikin näyttää kauniilta sen ah-niin-ihanan "lätsän" alla! ;-)

Kampaus keskiviikolle, kiitos Mila ♥

Sneak peak mekosta, enempää en teille paljasta!

Tässä kaikki tältä erää, en tiedä milloin postailen ensi kerran ja missä merkeissä. Toivottavasti juhlatunnelmia ihanilta päiviltä, joita tällä viikolla koetaan. Only God knows. Siihen asti, Bye! 

Viettäkää ihanat valmistujaiset ja ylppärit tai ihan mitkä vain kissanristiäiset! ♥

Hyppyjä helteessä

Perjantai, kuuma sää, laiska hevonen ja väsynyt ratsastaja. Siinä on soppa valmis. Viimeiset hypyt sujuivat kuitenkin hyvin, kuten videosta näkee. Oma ratsastus oli rumaa, ihan silmiin sattuu. Mutta hauskaa oli, vaikka todella lämmin tulikin! :-) Enempää en ala selostamaan perjantain hyppelyistä, koska en näe sille tarvetta. Tosiaan hypättiin vain muutama pomppu molempiin suuntiin, sillä ilma oli tuskaisen kuuma! Oli vain pakko päivitellä teille tällein vähäsen, että mitä meille oikein kuuluu!

Ps. pahoittelen videon laatua - kuvaaja ei tarkentanut videoita, joten ne on nyt tuollaista soossia.

22.5. Roosa ♥ Hannu; 9 kuukautta

Kuvat alkuajoista nykyhetkeen:

Tänään tulee kuluneeksi tasan yhdeksän kuukautta siitä, kun kapusin ensimmäistä kertaa Hannun kyytiin. Meidän yhteiseloomme on ehtinyt sisältyä paljon asioita; iloa, surua, onnistumisia ja epäonnistumisia. Olemme pitäneet ukkelin kanssa hauskaa. Nyt sitä huomaa, kuinka luottamus toiseen on kehittynyt ja varmuutta on tullut jokaisessa suhteessa. Mua kieltämättä pelottaa ajatus siitä, mitä syksyllä tulee tapahtumaan. Jos mä muutan pois. Yritän vältellä ajatusta siitä, että joudun ehkä sanomaan ukkelille heipat. 

En oikeastaan koskaan suunnitellut hevosen vuokraamista. Kävihän se mielessä, että se voisi olla ihan kivaa, mutta en koskaan uskonut, että se tapahtuisi. Nyt en voisi kuvitella muuta. Mulla kävi älyttömän hyvä tuuri, kun onnistuin löytämään näin hyvän "diilin". Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu Hannun omistajalle, joka on mahdollistanut mulle tän heppailumahdollisuuden. (Oot super! :-))

Joka viikko näiden yhdeksän kuukauden aikana olen käynyt tallilla hoitamassa hepat ja liikuttamassa Hannun. Jo vajaa viikonkin tauko tallilla käymisestä tuntuu pahalta.

Moni teistä on varmaan nähnyt nämä postauksen kuvat jo aiemmissa postauksissa, mutta eipä tuo haittaa. Oli ihana selailla noita ensimmäisiä kuvia, ja muistella mitä se meidän meno oli silloin ja mitä se on nyt. Molempiin meihin, sekä hevoseen että ratsastajaan, on tullut tiettyä tasaisuutta. Ja molemmat on varmasti löytänyt uusia lihaksia ;-) 

Tällaista tällä kertaa. Jotenkin aika tuntuu kuluneen tosi nopeasti ja mä voin kirkkain silmin todeta, että mä rakastan tuota hevosta. Yritetään jatkossakin pitää touhuilu hauskana molemmille, ettei kummankaan tarvitse murjottaa. Ja varmaan tästä postauksestakin jo huomaa, että mun on vaikea pukea ajatuksia sanoiksi...♥

Happiness

Mun alkuviikko on mennyt täydellisesti. Koko sanan "täydellisyys" jokaisessa muodossa. Aurinkoiset säät alkoivat jo viikonloppuna, jolloin en harmikseni päässyt niistä silloin nauttimaan töiden vuoksi, paitsi sunnuntaina yhteisen maastoilun merkeissä. Käytiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Hannulla ja ponilla järven rannalla, ja varsinkin Hannu nautti kahlailusta niin paljon, että minäkin olin hyvin lähellä heittää talviturkin..

Maanantaina vietin vapaapäivää Milan ja Oltzun kanssa. Maattiin monta tuntia auringossa, höpöteltiin tyhmiä juttuja ja syötiin pizzaa. Monen tunnin auringonotto ei ollut ehkä niinkään hyväksi, sillä ainakin itse allekirjoittanut onnistui polttamaan selkänsä, käsivartensa ja takamuksensa (:D).

Illalla suunnattiinkin sitten koko konkkaronkka Sirkus Finlandiaan, joka on ollut meidän (minä, Mila, pikkuveljeni, mummi ja ukki) perinne jo kymmenen vuotta, jos ei ylikin. Tällä kertaa saatiin myös Oltzu meidän mukaan. Nautittiin lämpimästä säästä, hikoiltiin tuskaisen kuumassa teltassa, ihailtiin upeita esiintyjiä ja syötiin hattaraa onnellisina. Pakko mainita, että mun lemppariohjelmanumero tänä vuonna oli ehdottomasti ne hevoset! Meinasi heppatytöllä kyynel vieriä poskelle, kun ne arabit olivat niiiiiin kauniita, että sai henkeä haukkoa... 

vähän jos molemmat innoissaan hattarasta kuin jotkut pikkutytöt.. :-D

Tänäänkin on ollut yhtä ihana päivä kuin eilen, jollei jopa ihanampi. (ihanaa, että hoen sanaa "ihanaa", haha!) Aamu alkoi ripsienpidennysten laitolla. Ennen mulla ei olekaan räpsyjä ollutkaan, mutta nytpä on, ja mä oon ihan rakastunut. Uskomatonta, että silmät näyttää hyvältä ilman meikkiä..

Ripsihommeleiden jälkeen hain Milan, ja pyörittiin hetki kaupungilla, ja ainakin itse sain tuhlattua liikaa rahaa, tosin kaikki oli kyllä tarpeellista.... Shoppailun jälkeen pariksi tunniksi duuniin ja siitä Ainon kanssa tallille. Lähdettiin taas koko porukalla rantaan ja pestiin molemmat heppaset päästä varpaisiin. Uskomatonta, kuinka lämmintä vesi voikaan jo olla! 

Talleilun jälkeen päädyttiin vielä suunnittelemaan valmistujaisten/yo-juhlien menua, ja nyt se näyttääkin jo siltä kuin pitääkin. Juhliinkin mulla on _kaikki_ paitsi sukkahousut on vielä ostamatta.. Voiton puolella siis!

Mitenkäs teidän alkuviikot ovat pyörähtäneet käyntiin?

Räpsyt ♥ Tuntuu, että koko nassu näyttää paremmalta noiden kanssa..

Instagram lately

Viime syksynä Instagram-tiliä tehdessäni, ajattelin koko sovelluksen olevan pelkkää höpönpöppöä. Nyt kuitenkin päivittelen itsekin kuvia huomaamattani lähes päivittäin. Niin sitä vaan mieli muuttuu. Jos mua tahtoo seurailla, niin täältä löytyy, ja nimimerkkihän on niinkin omaperäinen kuin rrrooosa_ .

 1. Viime kuussa lämpimät päivät hellivät, ja vieteltiinkin muutamia päiviä vain hölläillen ja ajellen autolla ympäri kyliä. Myös jätskiä kului melkoisesti...

2. Oltzu yllätti minut eräänä työpäivänä ja raahasi tämmöisen Minion -pallon työpaikalle! Oli siinä varmaan porukalla katsomista, kun sitten kävelin kotiin, pallorukka heiluen kovassa tuulessa perässä... :-D

 3. Olipa joskus nimipäivät! (4.5.) Mummi ja ukki muistivat mua taas tapansa mukaan roosan värisillä ruusuilla ♥

4. @McDonald's. Käytiin Villen kanssa herkuttelemassa. Samaisesta reissusta löytyy kuvapainoitteinen postaus täältä.

 5. #selfie & #finnishgirl. Jepajee, omaa naamaa on mukava jakaa kaikille somessa, pheh.

6. Äitienpäiväateria Rossossa. Laskun tuonnin yhteydessä jaettiin ruusut kaikille äideille, ja näköjään kaikille muillekin tytöille/naisille, koska ollaanhan mekin toivottavasti joskus tulevia äitejä. Pisti hymyilyttämään, kun viereisen pöydän 5-vuotias tytöntyllerökin sai oman ruusun. :-)

 7. Tämäkin kuva on jo nähty, mutta Hannu on niin komea, että oksat pois..♥ Voin vaan kuvitella millaisia kuvia ylppäreiden jälkeen otetaan, kun Emmi pääsee taas vauhtiin..!

8. Laivallaa! Heti laivaan päästyä oli pakko ottaa kuva, ja päivittää se Instaan, kun vielä nettiyhteys toimi kunnollisesti... :-D Minä mikään Instagram-addikti ole...

9. Lauantaina avattiin Ainon kanssa terassikausi ja käytiin nauttimassa yhdet mun työvuoron jälkeen. 

10. ♥♥ Söpölit. Tuokin pikkuvauva (Kata) täytti eilen puoli vuotta! Oli pakko laittaa sen kunniaksi #throwback -kuvaa. Oikeasti. Tuossa kuvassa söpöys tiivistyy. 

A cruise with old people

Finally home! Matkustaminen on ihanaa, mutta silti kotiinpaluu tuntuu aina melkein yhtä hyvältä kuin reissuun lähtö. En nyt tiedä, miten olisi fiksuinta kirjoittaa meidän lyhyestä risteilystä, mutta jospa tässä vaikka kirjoittelisi ns. kuvateksteillä, niin kaikki varmasti kestävät kärryillä!

Matkaan lähdettiin tiistaina puoliltapäivin. Matka oli Kangaslammin Auton järjestämä, ja jo heti bussiin hypätessämme huomasimme, että oltiin porukan nuorimmat, jee! Seuraavaksi nuorimmat henkilöt olivat lähes nelikymppisiä.... :-D Loput bussin porukasta olivat keski-iältään n. 65-75..

Matkalla satoi vettä kuin saavista. Oltzu oli paljon kiinnostuneempi mm. musiikin kuuntelusta kuin minun kanssa höpöttelystä, joten matka kului hiljaisissa merkeissä.

Matkalla pidettiin muutama tupakanmittainen tauko ja yksi pidempi pysähdys, jolloin käytiin Matkakeitaalla mutustamassa paninit, nams!

Kuuntelen tosi harvoin musiikkia puhelimesta, mutta nyt tuli kuitenkin niinkin tehtyä. Naureskeltiin muuten sille, kun aloin kuunnella "Top 100-pop hits" -listaa Spotifystä, niin ensimmäisenä pärähti soimaan Skrillexiä.. Itse en sitä ihan popiksi luokittelisi...

Wihii, vihdoin laivassa! Jätettiiin tavarat hyttiin ja lähdettiin katselemaan kannelle laivan liikkeellelähtöä.

Onneksi sade oli jo loppunut, joten oli mukava olla kannella. Ilmakin oli melko lämmin, että tuolla ulkona tarkeni jopa ilman takkia hetken aikaa. Oli muuten pirun ärsyttävää seistä tuolla tuulessa, kun hiukset elivät omaa elämäänsä ja tuntui kuin olisi tuuliturbiinissa seissyt.. :-D

Lähdettiin kiertelemään laivaa ja päädyttiin Ocean's Clubiin siidereille. Oli muuten jännää istua tuolla, kun molemmat ollaan viimeksi oltu tuossa tilassa bailaamassa abiristeilyllä! (minä 3kk sitten, Oltzu vuotta aiemmin). Hieman oli rauhallisempi meno tällä kertaa.

Tax-freen avauduttua käytiin ostamassa hieman juomia. Bongasin heti ensimmäisenä nuo Somersbyn uutuudet, ja voi piru että harmittaa, kun tuota naminami kaktus-siideriä ei myyty missään muualla kuin laivalla yksittäisinä tölkkeinä.... (tai ainakaan mä en nähnyt, että sitä olisi ollut....) Mustaherukka-siideriä kyllä löytyi, mutta ei se vetänyt vertoja kaktukselle..

Hytissä vietettiin aikaa n. tunti ja odoteltiin nälkää (:D). Oltiin ensin suunniteltu buffettiin menoa, mutta 35€ per nenä tuntui liian suolaiselta hinnalta ruuasta, joten päädyttiin erääseen ravintolaan, jonka nimi oli muistaakseni Taurus. Ruoka oli oikein hyvää ja täyttävää.

Massut pullollaan mentiin taas Tax-freen kautta hyttiin. Ruuan sulattelu tuntui harvinaisen hankalata, vaikka tuo minunkaan ruoka-annos ei ollut kovin suuri..

Myöhemmin illalla päädyttiin baarin puolelle! Onneksi laivalla oli ehkä kourallinen parikymppisiä meidän lisäksi, joten ei tarvinnut mennä tanssimaan humppaa vanhusten kanssa! :-D 

En edes muista milloin olisin viimeksi tanssinut noin villisti kuin tuolla... Sitä se teettää, kun on poikaystävä, joka reivaa villimmin kuin muut ja siihen lisäksi vielä se, että tuttuja ei ollut lähimaillakaan, joten itseään ei tarvinnut hävetä!

Aamun tunnelmia... Herätys soi jo seiskalta, ja minä sain itseni heti ylös toisin kuin tämä eräs sankari nousi vasta kasin jälkeem.. Aikani kuluksi tuijottelin telsusta lastenohjelmia ja laitoin itseni inhimilliseen kuntoon. Onneksi untakin oli ehtinyt tulla jokunen tunti, joten väsymys ei erikoisemmin painanut.

#vessaselfie

Meidän oli tarkoitus mennä aamulla laivan buffettiin aamiaiselle, mutta erään laiskurin takia missattiin se. Onneksi kuitenkin satamassa oli eräs ravintola, josta sai helkutin hyvää aamiaista ♥

♥

Shoppailtiin hetken aikaa Sada-Marketissa, ja minä nappasin itselleni matkaan uuden lompakon. Jospa tämä nyt kestäisi pidempään kuin edellinen, joka hajosi muutama kuukausi oston jälkeen..

Maissa ollessamme käytiin myös SuperAlkossa, joka tuntui olevan vanhusten "paratiisi". Itselleni iski ahdistus siitä kaikesta viinan ja ihmisten määrästä, joten napattiin mukaamme lava Fantaa ja muutamat tölkit jääteetä ja suunnattiin bussiin odottamaan vanhuksia. :-D

Kotimatkalla! Käytiin shoppailemassa Tax-freessä ja sainkin ostettua kaikille murusille valmistujaislahjat, mitä tuolta reissulta lähdin hakemaankin! :-) Itselleni en ostanut mitään muuta kuin karkkia, vaikka olisin mieluusti kotiuttanut sylillisen hajuvesiä ja Snö of Swedenin koruja...♥

Paras ja ainut energiajuoma, jota suostun juomaan. Nam. Huomaa muuten kuinka nämä piristävät juomat ei sovi mulle, meinasin seota.. Oltzu ainakin sai naureskella mulle paljon, jos ei muuta... :-D

Bussimatka kotiin sujui ihan mukavasti höpötellessä kaikkea kivaa, syödessä sipsuja, juodessa Fantaa ja musiikkia kuunnellessa.

Tällainen oli meidän ensimmäinen "ulkomaanmatka" näin tiivistetysti. Sain kaiken, mitä lähdinkin hakemaan; kuoharit valmistujaisiin, lahjat valmistuville ystäville ja ihanat 24h kahdestaan oman rakkaan kanssa.♥

Onko teistä kuinka moni käynyt tällaisilla risteilyillä, joilla bussi on mukana kokoajan? Eivätkö olekin helppoja! :-)