Turhia höpinöitä

Mistähän sitä taas aloittaisi.. Äsken vielä tuntui siltä, että asiaa olisi enemmän kuin ehtii kertoa, mutta nyt kun bloggerin sai vihdoin auki, pää tyhjeni. 

Aloitetaanpa nyt vaikka siitä, että olin tämän aamun töissä. Herääminen oli yllättävän helppoa, kun on tottunut tuon oman miekkosen kanssa nousemaan jo viiden jälkeen aamulla, joten seiskaan nukkuminen oli luksusta! Kasiksi duuniin ja kahdeltatoista pois. Pääsin ensimmäistä kertaa olemaan ihan ihkaoikeana kassatätinä, ja työpaikkavalvojani totesikin minulle, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan kassan käyttöä niin nopeasti kuin minä opin. Jes, pojot siitä mulle! Päivä luisti muutenkin paljon nopeammin, kun sai jutustella kassalla asiakkaille niitä näitä, mm. päivän sää ja takatalvi olivat päivän polttavimmat puheenaiheet.

Töiden jälkeen rötkähdin vaakatasoon sängyn pohjalle (enkä ole edelleenkään täältä noussut...), sillä kevätflunssa tuntuu painavan päälle. Kyllä vain, nyt se yrittää minut kaataa! Toivottavasti tämä nuha ja yskä johtuisi vain tuosta pölystä mitä tuolla leijailee ympäriinsä.. Yleensä en ole keväisin reagoinut mitenkään mihinkään katu- tai siitepölyihin, mutta nyt tuntuu mahdottomalta ajatellakaan kävelyä kadulla ilman jatkuvaa pärskähtelyä.. Kärsiikö joku teistä siellä ruudun toisella puolella tästä samasta ongelmasta? Löytyykö kohtalontovereita? 

Eilen olin lähellä yskäkuolemaa tallilla, kun Hannu oli kuorruttanut irtoavan talvikarvansa ihanan harmaaseen mutakerrokseen, joka tietty oli sitten kuivunut auringonpaisteessa. Ei auttanut muu kuin ottaa järeät aseet käyttöön ja alkaa puunata hepsua.. Voi sitä karvan ja kuivuneen mudan määrää. Saatiin tallin lattia muuttamaan väriä vaaleanharmaasta tummanharmaaksi, jossa oli lisänä pieni häivähdys oranssihtavia karvatuppoja.

Loppuun vielä on pakko kirjoittaa iso kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida! :-) On ihana tulla kirjoittelemaan lisää kuulumisia ja kaikkia erilaisia postauksia, kun huomaa teidän aktiivisuuden, kiitoskiitoskiitos!♥ Ennen täällä oli todella hiljaista ja tuntui siltä, kuin kirjoittaisin vain itselleni, mutta on hienoa huomata, kuinka teiltä löytyy samankaltaisia stooreja tai muuta sanottavaa!

Enihau, taidan jatkaa iltaani täällä vällyjen välissä katsellen Greyn Anatomiaa. Ette muuten edes halua tietää, kuinka suuri kasa nenäliinoja mun vierestä löytyy, yh..

Ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Ps. Oi sinä anonyymi, joka mun nenääni edelliseen postaukseen kommentoit; this one is for you >:-----D Toivottavasti jaksat nauttia mun "suuresta" nenästä jatkossakin!

röh.