Oh, you think you know me well?

Jokin aika sitten sain kommentin "tee postaus susta itestäsi :)", joten nyt ajattelin toteuttaa sellaista. En tiedä, kuinka moni tuttuni tätä blogia lukee ja kuinka moni näistä asioista jo tietää, mutta miten vain. Postauksen tarkoitus on siis selvittää erinäisiä faktoja teille siellä ruudun toisella puolella ja kertoa sellaisia "tätä et tiennyt minusta" -asioita. En halua vetää tähän mitään pintapuolisia juttuja, joten mennään tämmöisellä "syvällisellä" linjalla, jos niin voi edes sanoa.. :-D

Kun minulta kysytään musiikkimaustani tai lempigenreistä, kerron pitäväni kaikesta paitsi oksennushevistä. Mieluiten kuitenkin kuuntelen kaikkia vanhoja ja nostalgisia biisejä, joiden tahtiin on ihana jammailla ja laulaa, mm. tälläkin hetkellä taustalla soi Antti Tuisku. Jepjep, olen ollut fani alusta asti ja olen pirun ylpeä siitä. Vaikka tietty sillon yläasteella piti olla kavereiden kanssa sellaisella "LOL joku Tuisku" -asenteella, niin silti kuuntelin Anttia kotona yksin, hah.

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä laulajana ja niin pidän nykyäänkin. Laulelenkin todella usein ja monissa paikoissa, seurasta riippumatta. Vaikka en olekaan koskaan musiikkia harrastanut millään tavalla, olin silti aina innokkaimpien joukossa laulamassa joulu- ja kevätjuhlissa, ym. Yhdeksännellä luokalla tämä "ahertaminen" sitten palkittiin, kun sain harrastestipendin musiikista. Ihan hauskaa, sillä luulin, että harrastuksiksi lasketaan vain ne vapaa-ajan hommelit, kuten futis tai lätkä.

Idolsin ensimmäisen kauden alkaessa (ollessani 8-vuotias) päätin, että kun ikää napsahtaa mittariin 16 niin tämä tyttö lähtee koelauluihin... Joo, eipä ole vieläkään tullut käytyä siellä enkä ole menossakaan! :-D

Laulamisesta pitäminen on vain lisääntynyt sen vuoksi, että mulla on pirun hyvä sanamuisti! Jos kuulen jonkun biisin kerran, muistan sen luultavasti heti seuraavalla kerralla lähes kokonaan. Monet ovatkin seurassani kysyneet radiota kuunnellessa "Osaatko sä nää kaikki biisit mitkä täällä soi?", -Kyllä osaan.

Pidän itseäni viisaana. En todellakaan siis sellaisena, että muka tietäisin kaikesta kaiken ja enemmän, vaan sellaisena, että tiedän asioista paljon. En ole kirjaviisas, tai mitään sellaista. Pidän itseäni sen verran fiksuna, että pystyn tuhahtelemaan aina "tyhmempien" ihmisten jutuille. Ja kai nyt jotain kertoo myös se, että olen päässyt koulussa näin pitkälle näin hyvillä arvosanoilla lukematta. 

Koulusta puheenollen; tykkään opiskella. Tai en opiskella, mutta oppia uutta. Ymmärrän helposti kuulemani uudet asiat, jonka vuoksi opin kaiken todella nopeasti. Minun ei ole koskaan tarvinnut päntätä, jos olen kuullut asian jo kertaalleen mm. koulussa oppitunnilla. Opin myöskin ratsastamaan todella nopeasti, sillä olin seurannut ratsastustunteja jo vuoden ennen aloittamistani.

Luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen tai asioiden kesken jättäminen. Jos aloitan jonkun asian, vien sen kyllä loppuun asti. Viime aikoina tämä on aiheuttanut minulle itselleni ja läheisilleni harmaita hiuksia, kun en vain malta lopettaa. Nytkin tämä into postailuun on niin kovassa vauhdissa, että saas nähdä tuleeko tälle loppua..

Olen seurustellut vakavasti kolme kertaa ja toivon kovasti ettei nyt enää neljättä kertaa koskaan tarvitsisi. Suhteeni ovat olleet näin nuorelle mielestäni pitkiä (yli vuoden pituisia) ja olen oppinut paljon asioita niiden aikana. Tämän hetkinen suhteeni on kuitenkin opettanut minua eniten. Olen tehnyt ennen virheitä, joita en enää aio toistaa Oltzun kanssa. Ehkä tässä on tullut aikuistuttuakin sen verran, että jatkossa tulee olemaan helpompaa.

Vuodet 2008-2010 olivat ehkä elämäni hankalimmat, pahimmat teinivuodet. Etsin itseäni täysin väärillä tavoilla, kärsin vanhempien riidoista ja koin kokoajan totaalista riittämättömyyttä. Olin ihan ihmeellinen angstitenu, vahingoitin itseäni ja kerjäsin kai sillä jotain hyväksyntää. Onneksi kuitenkin elämääni tulivat eräät ihmiset, jotka muuttivat mun elämän suunnan kasiluokan lopussa, kiitos siitä. :-)

Todella moni ei varmasti tiedä tätä, mutta en ole koskaan edes maistanut tupakkaa. Monilta ihmisiltä saan oudoksuvia katseita kun kerron heille, mutta mitäpäs väliä sillä on. Monet ovat yrittäneet saada minua maistamaan, mutta olen onnistunut pitämään kantani vahvasti. Päätin jo joskus pienenä, etten aio koskaan koittaa, sillä niin monille läheisilleni siitä oli seurannut vain paljon harmia. Nykyään olen ihan fine kaikkien kanssa, jotka tupakoivat, sillä olen huomannut, että lopettaminen on vain itsestä kiinni eikä ketään voi käännyttää.

Uskon, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, enkä sen tähden vihaa ketään. Vaikka en jostakin ihmisestä pitäisi tippaakaan, en silti pysty vihaamaan ketään. Ja tätä piirrettä pidän itsessäni todella hyvänä!

Ja loppuun vielä kevennykseksi; pystyn syömään vaikka litran jäätelöä kerralla! (jota en tosiaan usein tee, kyllä siitä sen verran äklö olo tulee...!) Olen jätskin suhteen ihan mahdoton, ja huvittaakin sitten kuunnella, kun muut puhuvat "Teki tiukkaa syödä tuo B&J-purkki kokonaan" ja minä vain nyökkäilen vieressä kuin ollen samaa mieltä. :-D

Jaiks, tulipa juttuja. Mutta joo, tämän jännemmin en osaa itsestäni kirjoittaa, sillä outoja tapojakin on tullut jo muutamassa postauksessa (?) ja kaikki varmaan mua sen verran blogin kauttakin tuntee, että tällanen mä oon!