Valvovan silmän alla

Kuten otsikkokin jo kertoo, pääsin tänään ratsastamaan pitkästä aikaa niin, että Aino oli mukana "koutsaamassa" ja kuvailemassa. Suunnattiin pellolle ja tarkoituksena oli mennä kevyt treeni pehmeällä pohjalla, sillä Hannulta puuttuu toisesta etusesta kenkä, eikä kengittäjä ole vielä ehtinyt paikalle.

Alkuun törmäsimme muutamaan ongelmaan; istuin todella kyyryssä (hartiat taakse!!!) eikä mun käsi ollut tarpeeksi nopea, jonka vuoksi Hannu pääsikin luistattelemaan melkoista kyytiä, kun jarrut oli vähän hukassa. Olen tottunut menemään olympioilla lähes aina, mutta nyt kun niitä ei ollut, oli ukkeli vähän "turta" suusta. Aino muistutteli monen monta kertaa siitä, että pitäisi hallita paremmin keskivartaloa ja jarruttaa vatsalihaksilla, mutta ainut mitä minä siinä vaiheessa pystyin ajattelemaan oli: "Millä vatsalihaksilla?!" 

Alkuun meno näytti lähinnä vain tältä:

Hahaha, jäätävä jarrutusyritys meneillään! :-D

Teinkin Ainon käskystä paljon käynti-ravi-siirtymisiä ja välillä otettiin myös ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä. Hannu ei siltikään tuntunut kovin hyvältä, vaan jurnutti kokoajan painella omaa vauhtiaan, ja minä sain vain riuhtoa kuin hullu, eikä mitään silti tapahtunut.

Otettiin sitten ihan kokonaan käyntiin ja Aino kysyi, voisiko hän käydä kyydissä ja kokeilla, onko Hanski tosiaan niin hidas pehmeämmälle kuolaimelle, vai onko vika vain minussa. :-D

Aino teki hetken aikaa Hannulla ravi-pysähdys-siirtymisiä ja kun homma alkoi vihdoin toimia, oli taas minun vuoro kivuta selkään. Nyt homma alkoikin toimia paljon paremmin, ja varsinkin ravi nousi aivan upeasti, lähes pelkästä ajatuksesta! Minun piti keskittyä nyt pitämään ohjat tiukemmin kädessä, kutkuttelemaan sisäohjalla ja pidättämään reippaasti, jos tilanne vaati. 

Ja niin kuin olen jo monta kertaa täälläkin blogin puolella manannut; Hannulle vasen kierros on hankala. Senpä takia keskityin ratsastamaan oikeassakin kierroksessa suoralla hevosella, ja kulmatkin täytyi tehdä asettamatta. Saatiin tosi kivoja pätkiä, kun pyörittiin "neliöllä" Ainon edessä ja neuvoja sai kokoajan, kun niitä tarvitsi.

Loppuun vielä ravailtiin vain kevyesti ilman käyntisiirtymisiä. Pakka meinasi hajota täysin käsiin aina tietyssä kohtaa (kun kopukan nokka kääntyy kotia/mäkeä (jota ollaan ralliteltu tuhatta ja sataa) kohti). Piti ihan tosissaan keskittyä siihen, että pidän itseni kasassa ja en päästä Hannua kiihdyttämään vauhtia. Muutaman kerran kuului Ainon suusta huuto: "Ei kelpaa, tee vielä yks!" Vihdoin ja viimein tajusin mitä mun pitää tehdä, ja saatiin viimeinenkin kierros kunnialla tehtyä. Päästiin sitten kävelemään loppukäynnit erittäin hyvällä mielellä.

Sainkin paljon "opiskeltavaa" seuraavaksi itsenäiseksi ratsastuskerraksi, sillä ei noita kaikkia asioita tule ajateltua silloin, kun yksin pellolla humputtelee. Tarvitsen nähtävästi aina jonkun, joka patistaa töihin, ettei mene laiskottelun puolelle. ;-)

Huomiseksi onkin sitten taas superkivoja suunnitelmia Aipan kanssa, niistä saatte tietää lisää myöhemmin. Adios muruset ja kaikille hyvää viikonloppua! ♥