Hulttion kuulumisia

Heissulivei ihanaiset! Mites teidän viikonloput on lähteneet käyntiin? Omani on ainakin tähän mennessä kulunut melko tavallisissa merkeissä; löllöilyä, leffan tuijottelua ja heppailua! 

Mä en muuten tiedä oonko ainoa, joka näin sanoo, mutta; PS3 on ehkä mun kovin kilpailija tällä hetkellä! Tai oikeastaan ne pelit sille... Battlefield 4 ja GTA V taistelevat mua vastaan.. Tälläkin hetkellä. :-D Onhan se tietty hyvä, että mies löytää uusia "harrastuksia", mutta tää tuntuu jo pahalta.. Okei ehkä pelaamisen alkuhuuma alkaa lieventyä jossakin vaiheessa, mutta nyt tuntuu turhauttavalta, kun mies vaan pelaa eikä edes korvaansa lotkauta vaikka mä tanssisin Macarenaa ylösalaisin vieressä. Boooooriiiing. Liittyisin itsekin peliin mukaan, jos vain saisin ohjaimen hyppysiini, hihi. Okei, tää eka kappale meni kyllä aiheesta ohi kovaa ja korkeelta..

Miehekkeen pelaillessa voisinkin kertoilla teille vähän Hanskin kuulumisia (sehän olikin tosiaan tämän postauksen tarkoitus.......) Meillä menee tosi hyvin nyt! Hannu on päässyt liikkumaan paljon säännöllisemmin kuin aiemmin ja se on todella hyvä juttu. Vapaapäiviä herralla on viikossa 2-3, mutta muina päivinä työskennellään ahkerasti. Torstaina ukkeli oli miellyttävämpi ratsastaa kuin koskaan ennen. Kovan pakkasen vuoksi ratsastin ilman satulaa, ihan oman mukavuuden vuoksi. Mentiin kentällä koulutreeni, jonka ajattelin menevän huonommin kuin se sitten todellisuudessa menikään. Ratsastin paljon suoria uria, sillä Hannu yleensä kiihdyttää aina suoralle päästyään, joten tämän takia itse allekirjoittanutkin on lähinnä ratsastellut isoja ympyröitä ja erilaisia kaarevia uria, koska se vain on helpompaa. Tällä kertaa kuitenkin päätin, että nyt ei tehdä yhden yhtä ympyrää, ennen kuin ukkeli kuuntelee kunnolla. Ja mitä tapahtuikaan! Hannu oli mukavan pirteä, liikkui omalla moottorilla, mutta silti kuunteli pienimmätkin avut ilman vikurointia. Käynti-ravisiirtymät olivat aivan loistavia. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että on helpompi saada istunnalla ratsastettua kun ei ole satulaa, mutta silti.. Hieno hepu! Olisin voinut ratsastaa vaikka kuinka kauan, mutta -20 asteen pakkanen alkoi tuntua poskipäissä jo reilun puolen tunnin jälkeen, joten oli pakko ottaa loppuverkat ja lopetella. Torstain ratsastelut olivat onnistuneemmat kuin koskaan aiemmin.

Eilen lähdin tallille melko hyvällä mielellä, sillä edellinen ratsastus meni loistavasti. Noukin hepat pakkasesta sisälle, varustin Hanskin ja suunnattiin pellolle. Kerrankin päästiin rauhallisesti koko matka pellolle saakka, sillä yleensä matkalla puskista hyökkii ties minkälaisia ufoja ja avaruusolentoja. Yhtäkään autoakaan ei tullut vastaan! Pellolla annoin Hannun ravailla melko pitkällä ohjalla ja siitäkös ukko nautti! Itse yritin olla kyydissä vain melko kevyesti hevosta häiritsemättä. Pitkien ravailujen jälkeen alettiin laukkailla ja siinä vaiheessa eteen tuli ongelmia; Hannu hidasti vauhtia ja yritti säälittävästi pukitella (=potkii hölmösti takajaloilla taakseen). Ei muuta kuin uusia yrityksiä kehiin. 

Vihdoin kun laukka nousi, ei ollut riemulla rajaa. Laukattiin mäkeä ylös muutamat kerrat ja tehtiin mäen alla ympyröitä. Viimeisen kerran kun olin tulossa alas mäeltä, Hannu oli ihmeellisen rauhallinen. Yleensä se tulee höseltäen alas ties milloin mitenkin päin ja sitä saa jarrutella ihan kokoajan, mutta nyt ukkeli käveli rauhassa alas. Alas päästyämme annoin Hannulle hieman pidempää ohjaa ja suunnittelin jo kotiin lähtöä ja BOOOOM. Silloin se tapahtui; Hannu pyörähti ympäri täysin paikaltaan ja ampaisi täyttä laukkaa mäkeen. Minä en ehtinyt edes kissaa sanoa, tarrauduin vain Hannun harjaan kiinni ja annoin ohjaa. Kyyti oli niin kova, että tuntui kuin sisuskalut irtoaisivat hetkellä millä hyvänsä! :-D

Mäen päällä Hannu hidasti käyntiin ja katsoi minua kuin kysyen "Säikähditkö?". En voinut muuta kuin naurahtaa heppaselle ja ottaa vielä yhden laukkapätkän vain varmistaakseni, että ukkeli pysyy hallinnassa vielä kotiin asti. Kotimatka meni yhtä hyvin kuin aikaisempikin, ei törmätty mihinkään pelottavaan matkalla. Omalla kentällä ravailin vielä loppuravit ja kävelin pitkät käynnit. Tämän jälkeen ei muuta kuin heppa talliin, tallihommia tekemään ja niiden jälkeen kotiin.

Tänäänkin kävin Hannun ja mentiinkin ihan kevyesti vain kentällä. Mitään erikoista ei tapahtunut, ja oltiin molemmat vähän löllöilyfiiliksissä. Ai että mä toivoisin, että pääsisin joskus Hannulla maneesille ja vaikka jollekin tunnille. Haluaisin nähdä miten ukkeli liikkuu erilaisessa ympäristössä ja mitä kaikkea virheitä mun ratsastuksesta löytyisikään! Onhan sentään viimeisimmästä ratsastustunnista jo lähemmäs 9 kuukautta. :-D

Tänä iltana on tarkoitus lähteä Ainon ja muiden frenejen kanssa kaupunkiin pyörähtämään. Viettäkää hauska lauantai-ilta! :-) Niin mekin aiomme tehdä! ;-)