Millainen olen ystävänä?

Monta kertaa olen joutunut toteamaan ystävilleni ja läheisilleni, että olen surkea ystävä. En ole ihminen, joka on joka tilanteessa soittelemassa ja kyselemässä näkemään/kahville. Vietän eniten aikaa ystävieni kanssa silloin, kun joku muu ehdottaa sitä.

"Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”." (Wikipedia)

Kuvaus introventista ei täysin kuvasta minua, mutta melkein. Olen ystävä, joka voi tavata kaveriaan vaikka monen kuukauden jälkeen, mutta silti jatkaa keskustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki olisi ennallaan. Minulle ei ole niin "tärkeää" tavata ystäviä joka viikko, joka päivä. On tietysti kiva nähdä kaikkia välillä, mutta vaikka kahvittelu venyisikin monen viikon päähän edellisestä, ei se haittaa. 

Olen alkanut miettiä tätä asiaa vasta vähän aikaa sitten, kun tuntuu, ettei joitakin läheisiä ihmisiä tule enää nähtyä niin kuin ennen. Toiset tarvitsevat ystävien kasvoikkain tapaamista useammin, minä en niinkään. Jotkut tuntuvat pitävän sitä suurena ongelmana, että näen luultavimmin suurinta osaa ystävistäni vain ns. pakon edessä. Harmittaahan se, ettei voida olla enää yhtä hyviä ystäviä, jos ei nähdäkään joka päivä. Onneksi on myös näitä yksilöitä, joiden kanssa ystävyys kestää tismalleen samanlaisena, nähtiin sitten kerran viikossa tai kerran vuodessa.

Hyvänä esimerkkinä tästä on pakko mainita pitkäaikainen ystäväni Hanna, joka on jaksanut mun yhteydenpitämättömyyttä (onko tuo sana?? tiedätte kuitenkin mitä meinaan....). Ala- ja yläasteella nähtiin lähes päivittäin, mutta nyt viimeisinä kolmena vuotena olemme kahvitelleet hyvällä tuurilla kerran kuussa tai harvemmin. Tosin nyt viimeisenä parina viikkona olemme nähneet useasti, ja sekös vasta kivaa onkin! 

♥ iso kiitos ystävälle

Kerron joka paikassa olevani sosiaalinen, jota todellakin olenkin, mutta senkin voi ymmärtää monella tavalla. Olen puhelias ja tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta hei, älkää ihmetelkö, jos minusta ei kuulu pitkiin aikoihin mitään. Tällainen mä vain olen! Ja se saattaa käydä joillekin liian raskaaksi aika ajoin, hahhah!