Olisipa päivä ilman kipua, ilman Buranaa. Ai että mä sitten inhoan syysflunssaa. Juuri kun luulee pääsevänsä eroon, se tulee takaisin kaksi kertaa kauheampana. Ja tämä valitus auttaa asiaan hirveästi, joopa joo.
Flunssaa pukkaa ja puolet yo-kirjotuksista on ohi, puolet jäljellä.. Olen enemmän stressaantunut kuin ikinä ennen, ja se näkyy kaikessa tekemisessä, mm. perjantaina kirjoitussalista ulos päästessäni valahdin aivan madoksi enkä loppupäivänä jaksanut tehdä mitään. Täytyi jopa luovuttaa ratsastuksen suhteen ja antaa Ainolle vapaat kädet Hannun liikutuksen kanssa.. Ihanaa, kun on ihminen, joka tuuraa kyllä kun itse ei vaan pysty tekemään mitään!
Hannusta puheenollen! Herran kanssa on homma alkanut toimia pikkuhiljaa, ollaan mm. saatu aikaiseksi jo lähes inhimillisiä laukannostoja ja päästy revittelemään luottavaisin mielin mäkeä ylös ilman, että kuski roikkuu ohjassa ja pidättää hengitystä.. :D Hannu on myös alkanut kulkea suhtkoht oikein päin ja omalla moottorilla, ja siitä voi jo olla ylpeä, kun selässä istun minä.. Pari viikkoa takaperin Aino vähän "valmensi" minua sen jälkeen, kun olin jonkun aikaa itsekseni Hannua pyöritellyt ympyrällä ja totesin, ettei homma vaan toimi. Onneksi on oma koutsi pellon laidalla, joka tarvittaessa tulee vähän opastamaan! Moitteitahan sieltä tuli ties mistä asiasta, mutta lopussa Hannu kulki kuitenkin ihan nätisti ja itsekin sain istuntaa korjattua, jes!
Alla vielä muutamat kuvat tuolta kyseiseltä ratsastuskerralta. Kuvista kiitos Ainolle!
 |
| Epätoivoiset yhteiskuvat part. 367865 ? |
 |
| ♥ |
Saanks syödä ton hevosen?
VastaaPoistaEt saa :-)
Poista