Luukku #5 - Haastan teidät näyttämään rumalta!

Olette varmasti törmänneet jo monessa blogissa tähän haasteeseen, joten iskenpä vielä omankin lusikkani soppaan!

Säännöt:

❤ Sinut on nyt haastettu, mitään ei ole tehtävissä

❤ Etsi (tai ota) itsestäsi kuusi noloa naamakuvaa ja laita ne tähän (ja ihan vaan teidän kaikkien iloksi laitoin enemmän kuin 6 :-D )

❤ Kirjoita itsestäsi kolme satunnaista noloa tapaa, faktaa, sattumaa tms.

❤ Haasta vähintään kolme bloggaajaa, linkkaa tähän ja ilmoita heille haasteesta! 

Haastan Ainon, Millan ja Emmin ! :-)

:D:D:D:DDd en kestä itteeni.. 

1. Luen yleensä ääneen kaiken mitä kirjoitan. Kyllä, julkisillakin paikoilla.
2. Jos alan nauraa jollekin asialle, sille ei yleensä tule loppua. Parasta tässä on se, että nauru kuulostaa lähinnä itkulta, tai siltä kuin pientä possua tapettaisi. En siis naura ääneen, vaan haukon henkeä epämääräisesti. Olen useasti joutunut lähtemään tunnilta pois sen takia, kun Aino on väläyttänyt jotain fiksua ja vinkumiselle ei ole tullut loppua :-D
3. Peilailen itseäni tosi usein ja vaikka ties mistä; kaupan näyteikkunasta, peilistä tai kaupassa vartijan kopin ovesta.. Yleensä myös irvistän peilikuvalleni kaiken päätteeksi ja sen jälkeen vasta tajuan, että joku tuijottaa minua toisella puolella.. Teen myös välillä niin, että hymyilen kaupan valvontakameralle ja lopuksi irvistän. Moikka moi vartijat siellä langan toisessa päässä, täällä Roosa! :-D

Luukku #4 - Mitä on tapahtunut neljässä kuukaudessa?

Yhteistä matkaa Hannun kanssa on nyt takana n. neljä kuukautta, ja tässä ajassa on tullut tehtyä vaikka vallan mitä kyseisen poniherran kanssa! Mutta mitä onkaan tapahtunut, jos vertaa nykyhetkeä ja päivää, jolloin kipusin Hannun selkään ns. ensimmäistä kertaa? Onko suuriakin ihmeitä tapahtunut kun on päässyt ratsastamaan kolmesti viikossa neljän kuukauden ajan?

1. Aluksi touhu oli pelkkää kaahotusta, mahdollisimman kovaa eteenpäin. Ei ollut toivon hiventäkään, että Hannu olisi kuunnellut apuja ollenkaan. Pellolla posotettiin sata lasissa ja suu täynnä kärpäsiä.

2. Luottamus. Aluksi pelkäsin, ihan oikeasti. En uskaltanut mainita asiasta kenellekään, kun Aino ensimmäistä kertaa sysäsi minut Hannun kyytiin. Olin ollut niin kauan ratsastamatta, ja kun olin kuitenkin tuhannet kerrat nähnyt, miten Hannu koetteli lähes jokaista ratsastajaa ties millä tempuilla, olin kauhuissani. Tiesin, ettei Hannu tehnyt muuta kuin jumitteli, potki takasillaan taakse ja ei suostunut menemään eteenpäin, mutta silti pelotti. 

Ensimmäisen kerran, kun Jenni sanoi minulle: "Laukkaa vaan sitä mäkeä ylös ja anna vaan ohjaa!", olin kauhusta kalpeana. Päätin kuitenkin, että on pakko yrittää, "ei se Hannu mitään tee". Ja tottahan se oli, Hannu vain nauttii laukkaamisesta hieman reippaammin, kuin ne tuntiponit joilla olin tottunut menemään. Tuona hetkenä tajusin, ettei pelkoon ole aihetta, ei Hannu tee mitään. Siitä lähtien on uskallettu vetää maastossa pitkiä laukkapätkiä ja olen uskaltanut luottaa poniseen. Hannu on myös todella fiksu muuten; selässä uskaltaa tehdä lähes mitä vaan, eikä hepsu sano asiaan mitään :-)

3. Minusta on tullut topakampi. En anna enää periksi Hannulle niin helposti kuin aluksi! 

4. Muutoksia on tapahtunut myös Hannussa; lihasta on tullut löllön tilalle mukavasti! Mm. peppu on pyöristynyt ja etupääkin näyttää paremmalta.

5. Olen oppinut siivoamaan karsinat "rutiinilla". Alkuun tuntui kokoajan todella epävarmalta, "onkohan tämä nyt hyvä/kelpaakohan tämä?" Oi kyllä se kelpaa. Aikaakin kuluu huomattavasti vähemmän!

6. Hannu on alkanut kuunnella huomattavasti paremmin ratsastajan apuja, mm. herra jopa asettuu rehellisesti vasemmallekin, joka oli aluksi yhtä tuskaa!

7. Ollaan päästy treenaamaan muutakin kuin vain pellolla kiitämistä :-D Siirtymiset sujuvat huomattavasti sujuvammin, jumeja ei tule enää ja hommat luistaa!

8. Mun kunto on kasvanut paskaa lappaessa ja ratsastaessa!! :-D

Luukku #3 - Lempihevoseni - Hannu Hulttio

r. Hannu Hulttio

s. 1998

Suomenhevonen

Muistan ensimmäiset kerrat, kun lähdin Ainon matkaan tallille, kun hän lähti liikuttamaan silloista ylläpitohevostaan Hannua. Oli talvi 2012. Olin Ainon matkassa oikeastaan vain kuvaajan roolissa, enkä likemmin Hannusta muuten välittänyt, ajattelin sen vain olevan sellainen perus puskasuokki.

sori Aino oli ihan pakko laittaa näitä tähän... :D

Kävin muutamia kertoja viikossa kevään mittaan Ainon mukana kuvailemassa heidän menoaan. Kehityksen Hannussa alkoi kyllä huomata, kun sen liikkumista monesti viikkoon katseli. Ainon ja Hannun välille syntyi luottamussuhde ja heidän touhuilujaan oli kiva seurata. Ja oli myös hienoa huomata, millainen Hannu on; todella fiksu, vaikka me rämäpäät iskettiinkin pulkkaa perään, ratsastettiin kahdestaan ja ties mitä kaikkea tehtiinkään..

Kerran Aino pyysi minua käymään liikuttamassa Hannun, kun ei itse ehtinyt. Eihän siitä kerrasta tullut yhtään mitään; Hannu vei meikäläistä narun päässä kuin märkää rättiä ja silloin päätin, etten kyseisen kaakin kyytiin yksin kiipeä vaikka kirveellä uhattaisi. Päätin suosiolla jättää Hannun liikutukset Ainolle ja itse kulkea vain seuraneitinä mukana. Tosin muutamat kerrat tämän jälkeen kävelin Hannulla loppukäynnit, mutta vain valvovan silmän alla :-D

Kevät kului todella nopeasti ja pian Aino ei enää liikutellutkaan Hannua, sillä edessä hepsulla oli tallin vaihto. Matkaa Hannun luokse olisi kertynyt sen verran reippaasti, ettei sitä ihan hetkessä ison tien varressa mopolla pöristeltykään. 

Seuraavan kerran näinkin Hannua talvella 2012-2013. Uudella tallilla oli upeat pellot, johon pääsi kruisailemaan kunnolla. Kuljin taas muutamaan otteeseen Ainon mukana kuvaajan roolissa. Tallilla käytiin nyt huomattavasti harvemmin kuin aiemmin, johtuen pidemmästä matkasta. 

Syksyllä 2013 kaikki kuitenkin muuttui, ja lopun te taidattekin jo tietää.. :-)

Ohops, tulipa höpöteltyä meidän historiasta.. Ehkä pitäisi kertoa Hannusta enemmänkin?

Hannu on melko hyvätapainen suokkipoika, joka osaa kyllä juksata jokaista. Vekkuliherra on kiltti kuin mikä hoitaessa ja tallissa yleensäkin. Tarhasta hakiessa saa välillä juoksennella pitkiäkin aikoja hepsun perässä, kunnes se tulee luokse :-D Ratsastaessa Hannu on... hmm.. Mitenhän sitä edes kuvailisi.. Hannu ei anna mitään ilmaiseksi. Sillä on oma tahto, jota se tuppaa käyttämään todella usein. Hannu on myös alkanut säikkyä autoja, lenkkeilijöitä ja ties mitä kaikkea tiellä kulkeekaan. En tiedä sitten onko tästä tullut vain paha tapa, vai pelkääkö poninen oikeasti.

Hannu ei ehkä ole "se oikea" minulle, mutta silti tykkään siitä hirveästi enkä todellakaan voisi kuvitellakaan sitä, että lopettaisin Hannuilut. Hannu tuo iloa päiviin ja sille voi höpötellä kaikki murheet eikä se paljon vastaan valittele ♥ Aion jatkaa tätä niin kauan kuin vain mahdollista on! :-)

♥ 

Luukku #2 - Oudot tapani

Jokaisella on varmasti jotain sellaisia "outoja" tapoja, joita kaikki ei välttämättä ymmärrä.. Tässä muutama outo tapa, joita minulta löytyy. Pystyykö edes joku samaistumaan? :-D

• Syön leivistä aina reunat ensin. Nakerran leipää kuin pieni hiiri kunnes olen saanut jokaisen ulkoreunan pois. Sen jälkeen voin syödä leivän loppuun normaalisti, PAITSI jos leivän päällä on kurkkua, säästän yhden kurkkusiivuista viimeiseksi ja syön kaiken muun sen kohdan ympäriltä. Lopulta minulle jää pieni ympyrän muotoinen pala leipää, jonka päällä nököttää kurkku. Tämä on kaikkien syömieni leipien kohtalo.

• Mietin todella tarkasti mitä ehdin tehdä ohjelmien mainoskatkojen aikana. Esimerkiksi katsoessani Greyn Anatomiaa, kiiruhdan yleensä heti mainoskatkon alettua tekemään jotain (pesemään naaman/hampaat/syömään/juomaan/tms.) ja palaan yleensä juuri oikealla hetkellä takaisin. Ajoitan siis tekemiseni hyvin tarkasti.

• Jos syön Mäkkärissä tai jossain muussa pikaruokapaikassa, en luultavasti syö koko loppupäivänä enää mitään, koska tunnen liian suuria omantunnontuskia kalorimääriä kohtaan, hyrhh.. Tiedän, että tämä tapa ei ole hyvästä, mutta minkä sitä ihminen itselleen voi.. :-D

• Puhun tosi paljon itsekseni! Voin viihdyttää itseäni aina yksin ollessani omilla jutuillani, hahah. Ja lasken myös sen yksinpuhumiseksi, että aina Hannulla ratsastaessani höpötän sille ihan kokoajan, "Käännytäänpä nyt, liikuppa kovempaa", ym. yhtä fiksua :-D

• Aamulla herättyäni en voi tehdä mitään, ennen kuin olen laittanut kahvin tippumaan. Tämä toteutuu vain silloin kun olen yksin. Mutta vaikka kuinka kova hätä olisi esim. vessaan, laitan kahvinkeittimen päälle silti ensimmäisenä. Tyhmä vai tyhmä?

• Syytän liian helposti itseäni kaikesta, vaikka tiedän, ettei ne tapahtuneet asiat ole minun vika. Ajattelen vain päästää kaikki muut helpommalla, joten syytän itseäni.

• Pelkään ehkä eniten maailmassa ns. "virallisia puheluita". Oli se sitten hammaslääkäri, opettaja, terveydenhoitaja tai vaikka pizzamies. En ole koskaan uskaltanut tilata kotiini pizzaa juurikin tästä syystä. Mieluummin talsin vaikka läpi tundran ja jään hakemaan pizzani paikan päältä kuin soitan puhelinnumeroon, josta vastaa turkkilaismiehen ääni: "Zima Kebab pizzeria". Hyrhhhh.....

• Mietin todella kauan mielessäni miten alan puhua vanhemmille ihmisille. (tässä tarkoitan vain itseäni vanhempia siis.) Esimerkiksi jos olen autossa kaksin isäni kanssa, mietin hirveän kauan, miten sanon hänelle vaikka "tänään oli kiva päivä". Okeiokei, enää en tee tätä niin paljon kuin ennen, mutta silti kyllä mietin sanomisiani jonkin verran ja se on melko huvittavaa, koska yleensä olen ehkä vähän liiankin suorasanainen. No, hyvä että edes joskus säästelen..

• Kuuntelen usein kotona sellaisia biisejä, joista kukaan ei uskoisi minun pitävän. Tai sellaisia, joita olen sanonut inhoavani, mutta tehnytkin "siedätyshoitoa" ja alkanutkin pitää. Eräs tällainen artisti on Jenni Vartiainen :-) Radiossa kuullessani ei napannut, mutta kotioloissa kyllä!

• Ölisen tosi usein WhatsAppissa (ja muissakin keskusteluissa) aina välissä jotain turhaa lähes kaikille.. Oli se sitten ryhmäkeskustelu tai priva, heitän tosi usein väliin jotain "hihihihihi", "äöäöäöä", "diiidadadadaaa" tai muuta vastaavaa :-D En tiedä mistä tämä tapa on tullut, enkä tiedä miksi teen sitä! Ehkä "kerjään huomiota", tai haluan jatkaa keskustelua, vaikka toinen olisi vastannutkin jo yksinkertaiseen kysymykseen ja that's it.. En tosiaankaan ole aina tietoinen siitä, että mölähtelen noin... (tähänkään en tätä olisi edes tajunnut laittaa, jos Oltzu ei olisi pakottanut.) :-D

Luukku #1 - Dear Santa..

Tänä jouluna toivon itselleni....

1. Rahaa

- Tämä kyseinen toive löytyy varmasti monen toivelistalta. Jos ei muuta toivo, niin varmasti aina rahaa; sillä voi sitten myöhemmin ostaa haluttuja asioita.

2. Auto

- Niin... Oma auto olisi tosi kiva juttu, ettei tarvitsisi iskältä olla aina autoa lainailemassa. Ei tarvitsisi sovittaa menojaan iskän kanssa, molemmat voisi liikkua halutessaan minne vain. :-)

3. Hajuvesiä

- Niitä ei vain voi olla liikaa! Uusia tuoksuja on aina ihana saada. Kaikki omistamani hajuvedet ovat muutenkin lahjaksi saatuja, kokoelmaa olisi kiva laajentaa! Itse en suostu itselleni hajuvesiä ostamaan.

4. Koruja

- Rakastan koruja! Varsinkin hopeisia blingblingejä.

5. Lahjakortti

- ..tai vaikka useampikin! Lahjakortit ovat aina mieluisia lahjoja, koska niillä voi oman maun mukaan ostella kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta). 

6. Petivaatteita

- Tyynyliinoja ja pussilakanoita! Tuntuu, että mulla on sängyssä aina yhdet ja samat, koska oon hirmu nirso näitä kohtaan. Sängyn pitää näyttää houkuttelevalta, ei siellä muuten voi nukkua! 

7. Lomamatka

- ...jonnekin lämpöön! Porottava auringon paiste, kuuma hiekka varpaissa, lämmin merivesi ja silmien kantamattomiin aurinkotuoleja... Kaipaisin lomaa enemmän kuin mitään. Ja parhautta olisi se, jos saisi jonkun kaveriporukan kasaan ja pääsisi lähtemään pois täältä kylmästä Suomesta. Kamat kantoon ja menoks, eikö? ;-)

8. Suklaata

- ♥♥ pure love. Ainahan jouluna suklaata saa, mutta pitää se nyt lahjalistaan aina silti varmuuden vuoksi raapustella, tiedä vaikka pukki unohtaisi tuoda!

9. Ripsienpidennykset

- Olen tosi laiska meikkaamaan, ja silmäni näyttävät pieniltä sian silmiltä ilman ripsiväriä, joten olisi täydellistä saada omiin räpsyihin pidennystä ja näyttävyyttä. Olen aina ollut hieman kateellinen henkilöille, joilla on pidennykset ripsissä..

10. Talviratsastussaappaat

- Tämä. Tarvitseeko tähän mitään edes sanoa. Kukapa haluaisi, että varpaat on ankkajäässä peltoralleilun jälkeen? Niinpä, ei kukaan.

11. Talviratsastushanskat

- Entiset ovat jo aikansa eläneet, joten on aika saada uudet!

12. Talvitakki

- Tahtoisin kovasti parkatakin, mutta näyttäisin ihan persjalkaiselta otukselta sellaisessa, koska jalkani ovat niin lyhyet ja paksut, ja takin helma viipottaisi polvissa, haha :-D Mutta tosiaan, uusi lämmin talvitakki olisi enemmän kuin tervetullut!

Huhhuh, olinpahan taas hieman epärealistinen, mutta ainahan sitä toivoa saa! :-) Mitä teidän lahjalistoilta löytyy?