Throwback: Zoraïda's Horse Riding

Palataanpa taas hetkeksi meidän lomaviikkoon. Tässä saatte kuulla toisesta sellaisesta päivästä, jolloin teimme jotain normaalista poikkeavaa.. ;-) Enjoy!

Lauantaiaamuna (5.7.) herätys pärähti soimaan jo ennen kuutta, sillä meillä oli lähtö varttia vaille seitsemän vaellukselle! Ei auttanut kuin hieroa unihiekat silmistä, kammeta sängystä ylös, popsia aamupalaa napaan ja suunnata hotellin edessä odottavalle kyydille.

Matkaa tallille oli meidän hotellilta n. 45 minuutin verran, ja koko ajomatka meni ihan puoliunessa! (Siinä Peugeotin takapenkillä oli varmasti jotain unettavaa ainetta, sillä sekä meno- että tulomatkoilla nukutti hirveästi!!)

Perille päästyämme tallin omistaja (?) kertoi meille ratsastuksen perusasioista, sillä olimmehan aloittelijoiden ryhmä :-D Mieluusti olisin itse mennyt vaativamman tasoiseen ryhmään, mutta enhän minä voinut Oltzua yksin jättää.... Kun perusasiat oli kunnossa ja kypärät visusti päässä, suuntasimme hevosten luokse. Olin aina kuvitellut, että pääsen ulkomailla ratsastamaan upealla isolla hevosella, mutta kuinkas kävikään....

Sain ratsukseni piskuisen ponin nimeltä Harry! Heti alkuun tykästyin siihen kovin, siellä se korvat tötteröllä hörisi ja tuijotti minua, söpöläinen.♥ Harryssä näkyi ehkä jo hieman ikääntymisen merkkejä; sen karva ei ollut enää elämänsä kunnossa ja otsatukan alta pilkotti harmaita hapsuja. Siinä sitten rapsuttelin ponia samalla odotellessa, että Oltzu kipuaa oman heppansa kyytiin, joka olikin hieman enemmän sitä, mitä minä olisin itselleni "toivonut".

Oltzu sai ratsukseen vanhan ja varma-askelisen tamman, jonka nimi jäi kyllä meiltä molemmilta hämärän peittoon.... (Tosin näin jälkeenpäin nettisivuja tutkiessa tulin siihen tulokseen, että tamman nimi on Latitsia!) Kyllä se vaan on jännä, miten tuollainen yli 160cm hevonenkin saadaan näyttämään superpieneltä, kun selkään isketään yli 190cm pitkä hujoppi. :-D 

Lähdettiin matkaan neljän ihmisen voimin; kolme ratsain ja yksi kävellen. Vaelluksemme vetäjä käveli ensimmäisen ratsukon vieressä ja minä sain jäädä ponini kanssa pitämään perää. Käveltiin pitkiä matkoja asfalttiteitä ja pieniä hiekkateitä pitkin, ylitettiin yksi joki, ihasteltiin maisemia meren rannassa ja keskellä pientä kylää ja laskettiin lampaita. Siis ihan kirjaimellisesti, niitä oli joka pihassa vähintään kymmenen! 

Minua "varoiteltiin" heti aluksi siitä, että Harry saattaa innostua uimaan joessa, mutta nätistihän me käveltiin yli. Myös syömisestä sanottiin, mutta eipä tuo poni pahemmin huuliaan kurkotellut edes kohti makoisia bambuja. Kun on tottunut Hannun toilailuihin, ei tuommoisen pikkuponin yritykset ole mitään siihen verrattuna. ;-)

Lähes kaksi tuntia käveltyämme olimme Oltzun kanssa ihan kujalla, missäpäin talli edes sijaitsee. Olimme kierrelleet ja kaarrelleet niin moneen otteeseen, ja vielä kun kaikki maisemat näyttävät suht' samalta.... Kysyinkin Oltzulta, että voisiko hän kertoa minulle missä talli on, sain vastaukseksi; "Kai jossain tuolla...." ja osoituksen taaksepäin. Tästä kului ehkä 10 sekuntia, kun taas käännyttiin eräälle tielle ja kappas: talli olikin nenämme edessä! Vähemmästäkin kiertelystä ja kaartelusta menee pää sekaisin.. Pari tuntia vierähti hyvin nopeasti, vaikka vain käveltiin. Olisi kyllä himottanut ottaa kunnon kiitolaukat rantahiekalla.....

Oli kyllä todella mukava retki, josta me molemmat nautimme! Ehkä mä saan Oltzusta vielä kaiveltua heppapojun esiin, mutta kaikki aikanaan... ;-) Suosittelen ehdottomasti tätä tallia kaikille, jotka tykkää varmoista kauraooppeleista! Täältä löytyy lisää tietoa tallista ja sen hevosista! Eli jos olette suuntaamassa Kreetalle, niin käykää ihmeessä kokeilemassa!