Aurinkoinen viikonloppu

"Ooh, vettä!"

Kaunokainen :3

"Hei, sulla on kamera........"

".....saanko mä maistaa sitäää??"

Mun viikonloppu vierähti oikein mukavasti. Päivät vietin pääasiassa tallilla, sillä aurinkoiset kelit hellivät meitä täällä Pohjois-Savossa. Eilen illalla suunnattiin sitten "tapamme mukaan" kavereiden kanssa Cannesiin hieman tanssimaan. Hyvä viikonloppu siis, mutta jos jotain miinusta pitää keksiä, niin se on ehdottomasti se, että parempi puolisko livisti taas lähes toiselle puolelle Suomea.. Noh, jospa se huomenna palautuisi kotiin juhlistamaan meidän ensimmäistä vuosipäivää. :-)♥

Kysymyksiä, palautetta....?

Olen tässä huomannut, kuinka mun blogista on kommentit vähentyneet runsaasti sen kerran jälkeen, kun menetin hermoni typeriin kommentteihin ja poistin anonyymeiltä kommenttioikeudet. Pian kuitenkin palautin ne, ja sain huomata, etten saakaan enää kommenttia, mistään asiasta, en hyvästä enkä pahasta.

Nyt toivoisinkin, että TE avaisitte siellä suunne ja kertoisitte mulle, mikä tässä blogissa on hyvää & mikä huonoa. Ottaisin mieluusti palautetta vastaan, sillä tunnutte olevan kovin hiljaisia.. Myös kysymyksiä saa heittää mukaan, jos jotain on jäänyt epäselväksi, tms. Voisin sitten vastailla niihin yhdessä postauksessa, jos niitä sen verran tulee. :-)

ISO KIITOS JO ETUKÄTEEN! ♥☺

Ps. Ja kuvituksena ihan torstain kunniaksi, #throwbackthursday .....

 Oltiin pari vuotta sitten Milan kanssa katsomassa Lady Gagaa! 

Selailin tuossa vanhoja fb-julkaisuja ja löysin tän.... Voi Hannu-parka, kun me aina Ainon kanssa tuolla selässä kekkuloidaan......

Lokakuun ensimmäinen

Viime päivät ovat olleet melkoista hulinaa. Olen jatkanut työsopimusta, juhlinut, tehnyt töitä, pelastanut kadonneen kissan takaisin omistajilleen neljän kuukauden karkuilun jälkeen, käynyt tallilla ja koittanut saada aikaa kavereille. Blogiin kirjoittamista olen monta kertaa miettinyt, muttei into ole riittänyt tarpeeksi. Eilen otin kameran tallille mukaan, mutta sinne ei tallentunut yhtään kuvaa.. Tänäänkin ajattelin, että ottaisin sen matkaan, mutta aikataulu oli sen verran nafti, että kamera sai jäädä.

Kuvia ei siis ole, joten ei ole paljon postattavaakaan. Pyydän syvimmästi anteeksi tästä hiljaisuudesta, mutta antaa olla. Tuntuu, että lähes joka toinen lukemani blogikin on vaipumassa "talvihorrokseen", enkä yhtään ihmettele. Blogeja löytyy nykyään niin montaa sorttia, että omaansa on vaikea saada omannäköiseksi saatika kiinnostavaksi. Katsellaan nyt, kuinka kauan jaksan kirjoitella tänne blogipohjalle mitään.. Jos nyt satun pitämään hiljaisia kausia tässä blogissa, niin päivittäin mun elämää voi silti seurata täältä sekä täältä. :-)

Poni oli ehkä maailman suloisin elukka eilen ♥

Hannun kanssa maastoilemassa ihanassa säässä tänä aamuna :)

Mitä parannettavaa ja mikä jo toimii?

Ajattelin kirjoitella tällaisen pohdintoja sisältävän postauksen ihan näin sateisen keskiviikkoaamun kunniaksi.. Mä voin lyödä päästäni vetoa, että siellä ruudun toisella puolen on myös jengiä, jotka vihaa tätä loskap**kaa... :-D

Nykyään tulee katsottua ratsastuskuvia todella itsekriittisesti. Ennen riitti, että kuvassa heppa näyttää kivalta, eikä itsellä nyt ollut niin paljon väliä. Keräilinkin tähän postaukseen sitten sellaisia juttuja, missä minulla on parannettavaa ja myös niitä, mitkä on jo hallussa!

Parannettavaa:

- Pidä jalka paikallaan. Lähden helposti kiikuttamaan kinttua edestakaisin, varsinkin laukassa. Jos Hannu on vähänkään hidas, jään vain antamaan pohkeita, vaikka raippa olisi paljon suotavampi..

Kun laukka ei nouse. Jalat heiluu ja raippa läiskähtää persiille...

- Laukannostossa jalat aloillaan. Olen juuri niitä tyyppejä, jotka oppi ratsastuskoulussa nostamaan laukan heittämällä ulkopuolen kintun suunnilleen hepan takapuolelle ja pukkasemaan sieltä sitten vauhtia.. Kyllähän se laukka nousee niinkin (:D), mutta eiköhän olisi helpompaa käyttää sitä istuntaa ja sisäjalkaa..... Tiedä sitä sitten.

- Istunta. Olen todella usein pienoisessa kyyryssä, mikä aiheuttaa kovia kipuja lapaluiden väliin, varsinkin jos monta päivää ratsastaa rankasti. Itsekseen mennessä ei tule mietittyä sanomaa "olkapäät taakse!". Siksipä yleensä passitankin kaverin katsomaan mun istuntaa, etten kyyristy ihan tuhottomasti.

Mahtava meno, tiukka etukeno...?

- Kädet. Noh, ei niissä ihan kamalasti vikaa ole, mutta ulkokäsi mopoilee vähän liian usein. Samalla kun nyrkki kääntyy alaspäin, pääsee ohja luistamaan kädestä aivan huomaamatta, ja paketti hajoaa.

.... :D

- Katse. Liian usein havahdun katsomasta Hannun niskaa tai sitä, onko se nenä nyt sisälle kääntyneenä. Kun katseen saisin nostettua, istuntakin ryhdistyisi samassa rytäkässä. Nykyään olenkin tsempannut siihen, että varsinkin kotikentällä katson jo seuraavaan pisteeseen, enkä tuijota niskaa.

Katse niskassa.

Mikä jo sujuu:

- Jalat pysyy hypyissä nätisti. Olen oppinut pitämään kantapäät alhaalla, ja siitä on paljon apua Hannun "syöksysämpylä" -hypyissä. Jos mun kantapäät olisi kohti taivasta, oltaisiin joka esteellä nurin, enhän mä siellä pystyssä pysyisi!

- Esteillä myötäys. Mitä enemmän treenataan, sitä enemmän osaan arvioida sitä, kuinka paljon mä Hannulle annan ohjaa. Ennen tuli rykäistyä kunnolla käsi eteen, mutta nykyään se menee jo hallitusti.

- Osaan olla topakka. Siis ihan tosissaan. Vuosi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että keppi heilahtaa persiille jos laukka ei nouse, sillä pelkäsin kai liikaa saavani hurjat pukkilaukat ja löytäväni itseni maasta. Nykyisin tiedän jo vähän ukon liikkeitä, joten uskallan komentaa sitä tosissaan.

- Osaan korjata virheeni melko nopeasti. Esim. jos Aino kertoo mulle tehtävän, enkä ensimmäisellä kerralla itse ratsasta, vaan jään vain matkustelemaan, saan itseni seuraavalle kerralle tsempattua 150 prosenttisesti ja teen homman paremmin.

Tällaisia mietteitä tänään. Ei onneksi mitään hirmuisen kamalia tai hankalasti korjattavia virheitä ole. Kaikki nämä on korjattavissa ihan vain kun itse jaksaa keskittyä sekä saa nähdä kuvia / videoita omasta menosta. ☺

Kisaturistina kera kameran

Näin se vain taas viikonloppu vetelee viimeisiään. Palailtiin eilen Niinisalosta kotiin jo hyvissä ajoin, ja tänään sain muokkailtua kuvat, joita tuli räpsittyä sen parituntisen aikana, mikä jaksettiin Ainon kanssa kuvailla. Oli hyvin jännittävää kuvata omalla kameralla ensimmäistä kertaa "ihan kunnolla", tosin lainaputken kera, jossa toimi vain manuaalitarkennus. Siksipä saankin olla oikein tyytyväinen näihin räpsyihin, sillä kaluston kanssa oli pieniä erimielisyyksiä. Jos aion jatkossakin kulkea kisoissa kuvaamassa, on kyllä pakko hankkia paremmat vehkeet niihin hommiin...

Nyt suuntaankin vihoviimeiseen sunnuntaivuorooni tässä nykyisessä työpaikassa, huh, kylläpä tuntuu haikealta.